Blogin arkisto

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:189888 kpl
Share

Lisäyksiä sukukirjaan: Marita ja Reino Pentikäinen: Kun Carl Johan Suomeen tuli...  , ISBN 952-91-8634-7, 2005. Tämä ote löytyy jo uusimman sukukirja painoksesta.

Ote Armi Klemetin kirjasta:Välähdyksiä elämästäni.

Lopella asui ennen eräs suorasukainen ja originelli vanha herra, patruuna Olsson, joka omisti Salmion kartanon. En tullut tavanneeksi häntä koskaan, sillä hän asui niin kaukana, mutta lankoni, Lopen kappalainen, tapasi hänet pitäjänmatkoillaan ja kävi Salmion kartanossakin siskoni kanssa. Patruuna oli kertonut langolleni nuoruudestaan.

Hän oli Ruotsista kotoisin ja joutui nuorena miehenä kreivi Possen tilanhoitajaksi. Talo oli monikerroksinen. Paitsi tavallisia portaita oli ylemmistä kerroksista rautaiset kiertoportaat alas asti. Olsson oli rakastunut nuoreen, sievään sisäkköön ja taisi mieltymys olla molemminpuolista.

Kerran heillä oli treffit, sovittiin että Olsson  odottaa rakastettuaan Idaa kiertoportaitten alapäässä. Ylhäältä tulikin nuori nainen keveästi hyppien, ja kun  hän saapui alas, sulki Olsson hänet syliinsä ja suuteli tulisesti. Mutta suuri oli hänen ällistyksensä, kun nainen rimpuili itsensä irti Olssonin syleilystä ja läähätti: Har Olsson blivit tokig I Vad tanker han på, som kysser mej ? Ursäkta f ör all del! Jag visste inte att det var grevinnan! Jag trodde att det var Ida!  Inte får Olsson kyssa Ida heller!

(Onko Olsson tullut hulluksi.  Mitä hän ajattelee kun suutelee minua? Anteeksi kaikin mokomin! En tiennyt, että sieltä tuli kreivitär! Minä luulin että se oli Ida! Ei Olsson saa Idaakaan suudella!)

Mutta Olsson suuteli edelleen, kiellosta huolimatta, Idaa, menipä hänen kanssaan naimisiinkin ja muutti Suomeen, Lopelle. Heistä tuli Salmion kartanon valtiaat ja elinikäiset loppelaiset. Heidän poikansa oli lopu1la Räisälän rovasti ja hänen tyttärensä kirjailijatar Hagar Olsson.

Kun lankoni oli kerran raamatunselitystä pitämässä lähellä Salmion kartanoa, tuli sinne Olssonin poika ja pyysi lankoani ja hänen kyydissä olevaa poikaansa  heille kahville raamattutilaisuuden päätyttyä. Se olikin kovin tervetullutta, matka oli pitkä ja kurkku oli kuiva paljosta puhumisesta.

 

Mutta kun pappi poikineen tuli Olssonin luo, kysyi hän kohta: No, missä pastorska on ? Hän jäi kotiin. En minä sitten annakaan teille kahvia, koska ei rouva ole mukana.  No, vieraat istuivat hetkeksi juttelemaan, eivät kehdanneet kohta lähteä. Ja niin siinä sitten kävi, että pappi poikineen sai mennä kotiin kuivin suin.


24280248