Schultzin suvun jäseniltä on saatu hiljan tietoa suvun varhaisista vaiheista. Suvun lähtökohdathan ovat Saksassa.
(Suluissa on Larsista laskien sukupolven järjestysnumero.)
Suomeen Ruotsista vuonna 1850 muuttaneen ruukinpatruuna Lars Schultzin isä (2) ja isoisä(3) olivat kirkkoherroja Ruotsissa Taalainmaalla, missä sijaitsi Ruotsin kukoistava rauta- ja terästeollisuuden keskus. Taalainmaalle Arbogaan oli vuonna 1715 muuttanut Saksasta isoisoisä porvari ja nahkurimestari Johan Christopher Schultz (4). Hän oli syntynyt Leipzigin koillispuolella Torgaussa.
Larsin isoäiti oli Christina Hoppe (3), jonka isä oli pappi(4). Pappi oli myös Larsin äidin puolelta isoisä Nils Salar(3). Nilsin isäkin oli pappi (4)ja Nilsin äidin isä oli pappi Simon Aslogeuris (5). Simon oli naimisissa piispan Johannes Rudbeckiuksen(6) tyttären Christinan kanssa. Piispa Johanneksen vanhemmat olivat Örebron kaupunginkirjuri Johan Rudbeck(7),s.1550, ja Kristina Bose. Rudbeck oli muuttanut Ruotsiin Schleswig-Holsteinista nykyisen Tanskan ja Saksan rajan Tanskan puolelta. Eli 7 sukupolven takaa Larsin äidin puolelta löytyy yhteys Manner-Eurooppaan. Kaupunginkirjurille löytyy vielä 2 polvea esi-isiä,jolloin Schultzien tämä sukuhaara ulottuu pitkälle 1400-luvulle asti.
Rudbeckien suku kuului aikanaan Ruotsin merkittävimpiin aatelissukuihin. Se aateloitiin kahteen otteeseen vapaaherralliseen arvoon. Piispa Johannes oli Kustaa II Adolfin hovisaarnaaja ja rippi-isä. Hän oli vuoden 1618 raamatunkäännöksen pääasiallinen tekijä ja toimi Västeråsin piispana kuolemaansa saakka. Hänen patsaansa on edelleen nähtävissä kaupuingin puistossa ja kotisivulla.
Piispa Johanneksella oli Christinan lisäksi 10 lasta, joista Olaus Rudbeck oli tunnettu Upsalan yliopiston professori ,jonka poika toimi lääketieteen professorina samassa yliopistossa. Viimemainitun sisar Wendela meni naimisiin Peter Olai Nobeliuksen kanssa. Tätä kautta Schultzeilla on monen mutkan kautta yhteys myös dynamiitin keksijä Alfred Nobelin sukuun.
