Olssonit 1877-1911

Lindbergien jälkeen Salmion omistajksi vuonna 1877 tuli Carl Johan Olsson perheineen. Kun Lindbergit olivat poismuuttaessaan 40-50 ikävuoden välissä ja lasten ikä vaihteli 4-21 vuoden välillä, niin nyt tilalle tuli jo ikääntyneempää väkeä. Carl Johan oli ehtinyt jo 55 vuotiaaksi ja Antoinette 48 ikävuotta. Lapsetkin olivat jo varttuneita ja nuorimmat heistä teini-iässä.

Carl Johan oli toiminut viimeksi Pilpalan sahalla isännöitsijänä ja perhe oli asunut pari vuotta Vaskijärvellä Perhon tilalla. Aiemmin perhe oli asunut eri puolilla Loppea. Perheen isä C J Olsson oli syntynyt Ruotsissa Itä - Göötanmaalla Wretaklosterin pitäjässä vuonna 1822. Hän oli tullut alun perin Helsinkiin Puotilan kartanon pehtoriksi ja mennyt vuonna 1854 naimisiin viereisen Borgsin ratsutilan tyttären Antoinette Borgströmin kanssa, s. 1829. Olsson oli Puotilan jälkeen toiminut Hausjärvellä Erkkylän kartanon pehtorina ja muuttanut sieltä Lopelle ostettuaan itselleen Launosista Kerolan tilan vuonna 1859.

Pariskunnalla oli muuton aikaan elossa yhteensä 9 lasta, joista Salmioon muuttaneet lapset näkyvät kuvassa. Lasten iästä päätellen kuva on otettu n 1878 eli aika pian muuton jälkeen.

Tämä myös ensimmäinen kuva, missä näkyy alkuperäistä Lindbergin rakentamaa Salmion päärakennusta. Pääoven edessä ei vielä ole ollut verantaa, on vaakalaudoitus ja ikkuna-ovi sijoittelu on ollut erilainen.

Kuvassa lapsista vasemmalta Bertha ja Jonni isänsä vieressä, portailla Maria ja Tilda, heistä oikealla Josefinaa ja Anni sekä äiti Antoinette. Lapsista puuttuvat vanhin poika Sixtus, joka tuolloin opiskeli Helsingissä ja toiseksi vanhin Oskari sekä Pietariin muuttanut Rikhard.

Heinonen_epavarma_2.jpg

Olssonin perheen kotikieli oli ruotsi .Lasten näkökulmasta koulunkäynnin suhteen ajoitus ei ollut paras mahdollinen, mutta lapsia yritettiin saada käymään koulunsa Hämeenlinnassa koulukortteerissa.

Ajan tavan mukaan perheen mukana Salmioon muuttivat myös monet palvelijat ja kasvatit. Myöhemmin vakituiseen talon väkeen liittyi Amanda Lindström ( Nanna), joka oli syntynyt vuonna 1865 Padasjoella.

Carl Johan ja Antoinette asuivat Salmiossa lopun elämäänsä eli yli 30 vuotta. Carl Johanin omistuksessa Salmio oli vuodet 1876-94, mutta ilmeisesti hän hallitsi sitä vuoteen 1907, jolloin hän luopui kiinteistökaupan yhteydessä varaamastaan täydestä hallinta- ja nautintaoikeudesta, mutta ajan tavan mukaan teki syytinkisopimuksen oman ja Antoinetten loppuelämäksi.

 

Olssonien lapset

Karl Sixtus 1855-1937

Sixtus_002.jpgSixtus opiskeli Salmioon muuton aikana jo Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän syntyi Puotilan kartanossa Helsingissä. Sixtus opiskeli Hämeenlinnan elementäärikoulussa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Salmioon muuton aikoihin normaalilyseosta. Opiskelu kesti pitkään, mutta papik

Sixtus oli pappina Ulvilassa ja meni siellä naimisiin Annan Holmbergin kanssa.. Hän eli 82-vuotiaaksi ja teki ansiokkaan uran pappina toimien viimeiset 30 vuotta Karjalan kannaksella Räisälän pitäjän rovastina. Salmiossa perhe vieraili usein kesäloma-ajat sekä perheenjäsenten merkkipäivinä. Tällöin Sixtus saarnasi myös Lopen kirkossa.si hän luki neljässä vuodessa ja valmistui1882.

Annalla ja Sixtuksella oli 4 lasta:

Martti Adolf 1888- 1963. Hän toimi tunnettuna asianajajana Helsingissä ollen sodan jälkeen mm. presidentti Risto Rytin puolustusasianajaja.

Sakari Sixtus 1888- 1935. Hän valmistui varatuomariksi Martin tavoin.

Kaarlo Armas 1891 - 1953. Kaarlo oli dipl.. insinööri

Hagar Alli 1903 - 1978 Hagar luki maisteriksi ja toimi kirjallisuuskriitikkona sekä kirjailijana. Hagar on kirjoittanut kesistään Salmiossa novelleissaan.

Sixtus kuoli 82 vuoden iässä 1937 ja Anna kuoli vuotta aiemmin 1936.

Sixtuksen lapset kävivät kaikki kouluja valmistuen korkeakouluista. Lapsi oli vain Martilla, kaksi poikaa ja tytär. Heidän jälkeläisensä muuttivat Yhdysvaltoihin.

  Oscar Eligius 1856-1916

Oscar.jpgOskari syntyi vuonna 1856 Hausjärvellä Erkkylän kartanossa ja vietti lapsuutensa Kerolan tilalla Lopen Launosissa. Hän kävi koulua Hämeenlinnassa ja meni Sixtuksen kanssa yhtäaikaa normaalilyseoon. Hän lopetti koulunsa ensimmäisen vuoden jälkeen 1868. Vuonna 1882 hän muutt Salmiosta Hauholle maanviljelijäksi Alvettulan kylään.Oskari avioitui seuraavana vuonna Lautsian kartanon emännöitsijän Amanda Löppösen kanssa. Perheeseen syntyi 9 lasta. Oskari perheineen ei maatöiltään ehtinyt Salmioon lomailemaan, mutta yhteyttä pidettiin muuten tiiviisti.

Oskari osti vuonna 1890 Valkeakoskelta Lotilan kartanon 1800 ha, missä perhe asui Oskarin kuolemaan saakka. Oskari oli Valtiopäivien valitsijamiehenä vuonna 1904.

Oskarin ja Amandan lapsista aikuiseksi varttuivat:
- Oscar Alexander, 1883-1961. Aleksi toimi liikemiehenä Tampereella puukauppojen parissa.
- Kalle Johannes 1885-1957
- Eevert Henrik 1887-1907 Heikki oli merkonomi ja kuoli naimattomana Lyypekissä.
- Matti 1889-1975 Matti toimi Tampereella kaupunginviskaalina ja syyttäjänä. Sisällissodassa hän osallistui Helsingin valtaukseen.
- Sakari 1891-? Sakari toimi Kangasalla maanviljelijänä ja harrasti hevosurheilua
- Elsa Hedvig 1897-1918. Elsa kuoli vilustumiseen juuri ennen häitään.
- Ingrid Amanda 1897-? Hän meni Naimisiin Ilmari Elomaan kanssa. Elsa ja Ingrid olivat kaksosia.

Josefina Konkordia 1858-1885

Josefina eli Iina syntyi myös Erkkylässä 1858 ja muutti Kerolasta Salmioon 19 vuoden ikäisenä. Hän oli tukena sisarelleen Matildalle, joka asui Laihialla ja tarvitsi apua synnytyksen aikaan vuoden 1882 lopussa. Iina matkusti tällöin Laihialle. Iina kärsi pitkään keuhkotaudista ja jo vuonna 1885 hän kuoli kotonaan Salmiossa 27 vuoden iässä. Kaikki sisaret tulivat hautajaisiin, joissa veli Sixtus siunasi sisarensa haudan lepoon.

Maria Aurora 1859-1951

Mari.jpg

Mari syntyi Erkkylässä v 1859 ja samana vuonna perhe muutti Kerolaan. Launosissa Matri kävi kiertokoulua ja Salmioon muutosta seuraavana vuonna hän lähti meijeristikouluun Hakoisten kartanoon Janakkalassa. Mari avioitui 1880 maanviljelijä Karl Kilpiälän kanssa ja perhe  muutti Hauholle. Sukunimeksi vaihtui Kilpinen.Perhe muutti Salmioon 1886 ja kahden vuoden päästä Hämeenlinnaan, missä Kilpinen kuoli v 1889 keuhkotautiin.

Perheeseen syntyi viisi lasta
- Hilja Lyyli Maria 1881-1962, myöhemmin Helle, joka avioitui Salon karatnon omistajan kanssa
- Lempi 1883-1884
- Karl Leonard: 1884-? Lennu poistui Yhdysvaltoihin 1906 välttääkseen Venäjän sotaväen. Hän katosi, mutta arkistojen mukaan selvisi molemmista maailmansodista ja kuoli Bostonissa noin 1950 nimellä Lenny Skold
- Impi Saima Aurora 1887-1887
- Ester Saimi Sofia 1889-1934, Saimi avioitui Yrjö Puuperän kanssa ja hänellä oli kaksi lasta.

Maria avioitui uudestaan Hämeenlinnan lyseon vahtimestari Simon Höglundin kanssa. ja lasten määrä kasvoi edelleen:. Simon kuoli 1903. Maria muutti Hattulaan pariksi vuodeksi, sieltä Hämeenlinnaan ja vanhuuden päiviksi Hämeenlinnaan. Hän kuoli Salon kartanossa tyttärensä Lyylin kotona v 1951.Hänet haudattiin Hämeenlinnaan Ahvenistolle.
Kahdestatoista lapsesta aikuiseksi selvisi vain ikuusi..
- Karl Simon 1892-1892 kuoli syntyessään
- Oscar Agaton 1893- 1896
- Martti Torsten 1895- 1896
- Saara Elisabet 1897- 1988 Saara avioitui Lopelle Leppäniemen kartanon isännän Paavo Kassarin kanssa ja heille syntyi 3 lasta.
- Lea Rakel 1898- 1901 kuoli Salmiossa
- Simon Agaton, Atte 1901- 1957 muutti nimensä Hirvakseksi. Hänellä oli kolme lasta ja hän asui Heinolassa
- Lea Rakel Margit 1904- 1989 Lea avioitui Auno Halosen kanssa, joka toimi tullihallituksen pääjohtajana. He saivat neljä poikaa. Perhe asui pääosin Helsingissä.

Marilla oli pitkä ja vaiheikas elämä. Häneltä jäi 12 lastenlasta, jotka viettivät kesiään Salon ja Leppäniemen kartanoiden maisemissa Punelian rannalla. Ennen vuotta 1911 syntyneet ehtivät myös viettää aikaansa Salmiossa.

Matilda Antoinette 1860- 1883

Tilda syntyi Kerolassa Lopella 1860. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä. Tilda oli 17 vuotias muutettuaan Salmioon. Viiden vuoden kuluttua muutosta Salmiossa vietettiin Tildan häitä vuonna 1882. Hän meni naimisiin lukkari Iisakki Ketosen kanssa Laihialta, jonne he muuttivat lukkarin puustelliin. Nuorempi sisar Bertha kävi rippikoulun Tildan luona 1883. Tilda aneli sisareltaan Iinalta, että tämä tulisi avuksi Laihialle jo kesällä 1883, kun hän oli niin huonovointinen. Iina matkustijin avuksi, mutta Tilda kuoli lapsivuoteeseen muutaman päivän synnytyksen jälkeen joulukuun lopussa. Vauva Toivo kuoli viikkoa myöhemmin. Tildan hautakivi on edelleen Laihian kirkon hautausmaalla.

Anna Olivia 1863- 1946

Anni_B.jpg

Anni syntyi Kerolassa Lopen Launosissa ja oli Salmioon muutettaessa 14 vuotias. Hänen koulutuksestaan ei ole tietoa. Anni pysyi naimattomana pitäen Salmiossa seuraa äidilleen sekä hoitaen yhteyksiä suureen sisarusparveen matkustellen heidän luonaan. Etenkin lasten hoidosta Anni oli kiinnostunut. Hän asui osan ajasta Salmiontien varrella olevassa metsänvartijan talossa.Luonteeltaan Anni oli huolehtivainen, hyvin uskonnollinen sekä uljasryhtinen.

Anni avioitui vuonna 1900 nimismies Viktor Branderin kanssa ja nuoripari muutti Orivedelle. Jo kahden vuoden päästä Viktor siirtyi Askolan nimismieheksi sortovuosien vaikeina aikoina. Siellä perheeseen syntyi tytär Anna- Liisa, joka kuoli muutaman viikon iässä. Vuonna 1905 perhe muutti Viktorin työn perässä Tammisaareen kasvattityttärensä Meerin kanssa. Viktor kuoli epämääräisissä olosuhteissa pian muuton jälkeen Tammisaaressa jäätyään junan alle. Anni otti myöhemmin itselleen toisen kasvattityttären Liisin ja muutti tyttöjen kanssa Hämeenlinnaan, missä piti kotonaan kortteeria. Anni kuoli sodan jälkeen vuonna 1946 korkeassa 83 vuoden iässä.

Rikhard Alexander 1861-1937

Richard_Olsson.jpgRiku syntyi vuonna 1861 Lopella Launosten Kerolassa. Vanhin lapsi Sixtus oli tuolloin 6 vuotias. Riku kävi normaalilyseota Hämeenlinnassa, mutta vuonna 1875 hän 15 vuotiaana lähti Petariin kultasepän oppilaaksi. Salmioon hän tuli käymään lomillaan. Vuonna 1888 hän on saanut oikeudet toimia kultaseppämestarina. Riku avioitui serkkunsa Mimmi Kyrklundin kanssa, joka oli kotoisin Helsingin pitäjän Malmin Brusasista. vuonna 1889. Vuonna 1891 nuoripari vauva Einarin kanssa palasi Suomeen Lempäälään, mistä Riku osti Kelhon kartanon, missä perhe asui kahdeksan vuotta. Seurasi muutto Tampereelle ja sieltä Sääksmäelle Itkon tilalle. Sen jälkeen perhe siirtyi Orimattilaan Mallusniemen kartanoon, sieltä Loimaalle, josta Lopen kirkonkylän Halmelaan, missä Mimmi kuoli. Vanhuusaikansa Riku vietti Hämeenlinnassa, missä kuoli 76 vuotiaana.

Perheen lapset:
- Einari Alexander 1890- 1892 kuoli kurkkumätään Lempäälässä
- Joel 1891- 1980 hankki isänsä tapaan maatiloja. Hän avioitui Lempi Hinkkalan kanssa ja heillä oli maatila Heinolassa.Heillä ei ollut omia lapsia.
- Ina Maria 1893- 1901. Ina kuoli Salmiossa kesäloma-aikana tuhkarokkoon
- Martta Linnea 1897- 1943. Linnea eli isänsä kanssa sairaaloisena ja kuoli 1943.
- Gottfried Julius 1900-1901 kuoli Salmiossa tuhkarokkoon
- Hjalmar Jaakko 1902- 1914 Hjalmar hukkui heikkoihin jäihin Orimattilassa
- Etel Elisabet 1910- 1972 Etel meni naimisiin Jalo Pentikäisen kanssa. Hän kuoli Kotkassa. Heillä oli yksi poika Reino

Rikun ja Mimmin elämä kulki monilla paikkakunnilla. Seitsemästä lapsesta 4 kuoli alaikäisenä..Salmiossa perhe vietti usein kesälomiaan. Heidät on haudattu Lopelle sukuhautaan.

Ainoa lapsenlapsi Reino syntyi Mimmin ja Rikun jo kuoltua.

Bertha Emilia 1866-1951

3.JPGBertha syntyi Kerolassa Lopen Launosissa ja muutti Salmioon 11 vuotiaana. Hän kävi paikallista Heikkilän tyttökoulua ja siirtyi myöhemmin Hämeenlinnaan Savoniuksen yksityiseen tyttökouluun. Rippikoulun hän kävi Laihialla sisarensa Tildan luona ja heti täytettyään 18 v Bertha avioitui Rautakosken ruukin omistajan Victor Schultzin kanssa. He asuivat Salmion lähellä ruukin päärakennuksessa.

Perheeseen syntyi 12 lasta, joista puolet poikia ja puolet tyttöjä. Viktor pyrki kouluttamaan lapsensa Hämeenlinnassa, missä perheellä oli asunto erikseen apulaisineen. Lapset viihtyivät kehnosti koulussa ja useimmilta lukio jäi kesken.
Victor kuoli Lopella 1927 76 vuoden iässä. Bertha muutti vanhuuden ajaksi Hämeenlinnan taloon, missä kuoli vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1951 85 vuoden iässä.

Berthan ja Viktorin lapset:
- Märtha Sofia 1885-1975. Hän meni naimisiin rehtori Hemminki Karjalaisen kanssa ja heillä oli kaksi lasta.
- Lea Antoinette 1886- 1890. Lea oli kehitysvammainen ja kuoli nuorena.
- Lars Johan Ilmari 1888- 1970. Ilmari toimi vanginvartijana, meni naimisiin Thyra Laineen kanssa, asui kauan Kotkassa. Perheeseen syntyi kolme lasta.
- Ester Bertha Elisabet 1889- 1932. Ester avioitui tuomari Yrjö Virtasen kanssa. Heillä oli poika Matti. Koko perhe kuoli lentävään keuhkotautiin vuonna 1932
- Paul Herman Bertel 1891- 1980. Paul kävi ruotsalaista yhteiskoulua 6 vuotta. Hän meni naimisiin Siviä Toivosen kanssa, joka kuoli vuonna 1924. Tämän jälkeen Paul muutti Kanadaan, missä kuoli 80 vuotiaana. Lapset 4 poikaa ja tyttö jäivät sukulaisille Suomeen.
- Åke Gustaf Ragnar 1893- 1972. Åke avioitui Aina Koskisen kanssa ja heillä oli viisi lasta. Yksi pojista Matti muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin. Åke kuoli 1972 79 vuotiaana Karkkilassa.
- Walter Alfons Konrad 1895- 1975. Waltteri kävi Hämeenlinnan lyseota kuusi vuotta. Hän avioitui opettaja Lydia Kauton kanssa. Heillä ei ollut omia lapsia. Valtteri toimi kauppiaana. Hän kuoli Hämeenlinnassa 1975 80 vuotiaana.
- Viktor Emerik 1897- 1993. Eme valmistui ylioppilaksi Hämeenlinnan lyseosta 1917.ja jatkoi Teknillisessä Korkeakoulussa Helsingissä ja valmistui 1922. Eme oli kolmasti naimisissa ja muutti pysyvästi Yhdysvaltoihin 1950-luvulla, missä kuoli 95 vuotiaana San Diegossa v 1993. Lapsia hänellä oli yhteensä neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.
- Karin Ingeborg 1898- 1986. Karin vihittiin metsänhoitaja Fredrik Johanssonin kanssa. Heillä oli yksi poika Pentti. Karin kuoli v 1986 Helsingissä 88 vuoden iässä.
- Gerthrud Margaretha 1900- 1992. Greta oli naimisissa puutarhuri Paavo Vuorisen kanssa.Heillä oli kaksi tytärtä. Greta kuoli v 1992 92 vuotiaana.
- Jarl Sigfrid 1902-1948. Jalle kävi alkuun lyseota, mutta keskeytti sen lähteäkseen Aunuksen retkelle 17 vuotiaana. Jalle avioitui Elina Ahlstenin kanssa ja heillä oli seitsemän lasta. Jalle kuoli Raumalla sodan jälkeen 1945 jäätyään junan alle 43 vuoden iässä.
- Lea Emilia 1905- 1990 Lea toimi apteekkarina. Hän avioitui 1936 insinööri Viktor Sahlbergin kanssa.Viktor kuoli 10 vuotta häiden jälkeen ja Lea eli leskenä 40 vuotta ja kuoli Hämeenlinnassa 85 vuotiaana.

Johan Salomon 1870- 1956

Jonni_Pietarissa.jpg

Jonni syntyi Kerolassa Lopen Launosissa ja oli 7 vuotias Salmioon muuton aikoihin. Hän yritteli käydä lyseota Hämeenlinnassa, mutta kahden vuoden jälkeen hän aloitti edelleen samalta luokalta. Hän hinkui veljensä Rikhardin perään Pietariin, jonne hän pääsi lähtemään v 1889 puusepän oppiin. Kuuden vuoden kuluttua hän oli edennyt puuseppämestariksi. Vuonna 1900 juhannuksena Jonnin vihki veli Sixtus avioliittoon Kristiina Pauliina Kuljun kanssa eli Salmiossa oli tuolloin kaksoishäät, kun myös sisar Anni vihittiin. Jonni ja Paula muuttivat Moskovaan. He viihtyivät Venäjällä kahdeksan vuotta. Vuonna 1908 he muuttivat ensin Lahteen, sieltä Helsinkiin, Hattulaan ja Sipooseen. Jonni toimi liikemiehenä erilaisissa hankkeissa ollen välillä upporikas ja välillä rutiköyhä. Vanhuutensa he asuivat Pukinmäessä Helsingissä. Heillä ei ollut omia lapsia.

Jonni kuoli 1956 86 vuoden iässä.

Perhe-elämää

Olssonien mukana Salmioon tuli kiinteitä perheyhteyksiä ylläpitävä sisarusjoukko, joka kokoontui perheineen yhteen viettämään aikaa vanhempiensa kotiin. Nyt Salmio toimi myös ensimmäistä kertaa lapsenlapsille Papan ja Mamman kotina. Vietettiin monet kihlajaiset, häät, ristiäiset sekä myös hautajaiset. Sixtus hoiti kotona kristilliset toimitukset.Salmion juuret säilyivät suvussa viime vuosiin saakka lähes myyttisinä muistikuvina sekä suusta suuhun siirtyneinä tarinoina.
Yhdeksän lasta saavuttivat sangen korkean iän vanhempiensa jalanjäljissä. Lapsenlapsia oli yhteensä 46, joista aikuisikään selvisi 27 ja heistä jokaiseen serkukseen Salmio jätti jälkensä kesäisissä riennoissa.


Lapset perheineen vierailivat usein Salmiossa. Pitkämatkaiset käyttivät kapearaiteista rautatietä, joka yhdisti Lopen ja Hyvinkään. Salmion pappa lähetti postille Hunsalaan hevosen matkalaisia vastaan. Yleisesti lapset perheineen saapuivat Salmioon kesäloman viettoon, tavallisimmin heinä-elokuussa.

Vanhin poika Sixtus intoutuu herkistelemään päiväkirjassaan lomamuistojaan vuodelta 1889:

Kotona Salmiolla; ihmeen ihanata! Riku, Mimmi ja John
kotona .Messusin Lopen uudessa komeassa kirkossa.
Rautakoskella Berthaa ja hänen pienokaisiansa katsomassa.
Schultz palosyyneillä. Aloitimme hiiriä tappaa. Kalastelimme
ja kävimme maita katsomassa. Salossa ja Leppäniemellä.

Kirjeenvaihdon perusteella tiedetään, että Carl Johan Olssonin sukulaisista Ruotsista ainakin kerran vieraili Lopella jokin rouva lapsineen sekä Karolina Månsson, joka vietti koko kesän Salmiossa.

Carl Johanin lähettämä postikortti pojalleen Rikhardille vuodelta 1903, missä näkyy silloinen Salmion pihalta kuvattu näköala.

Nakoala_Punelialle_1902_2.jpg

Vuonna 1896 juhannuksena lapset taas kerran, ainakin Sixtus, Oskar, Riku, Mari ja Anni perheineen olivat koolla Salmiossa. Juhannusjuhla vietettiin Berthan luona Rautakoskella. Yhteinen hartaushetki oli Salmiolla, josta kaikki siirtyivät Topenon Nummenrantaan tytär Annin silloiseen kotiin.

Erityisen vilkasta oli kanssakäyminen Salon kartanon väen kanssa. Näille Salmion pappa saattoi illan kuluessa todeta seisomaan nousten ja käsiään yhteen hieroen: On niin hauska katsoa, kun vieraat lähtevät

Samaa tahatonta huumoria edustaa myös Salmion Papan lausahdus, kun hänen mielestään vieraiden olisi jo aika lähteä: Vackert väder för dom, som resa vill eli kaunis ilma niille, jotka aikovat matkustaa.

Tunnettua Olssonin suvun keskuudessa oli, että Salmiossa oli jatkuvasti sekä pitkäaikaisempia vieraita ja päiväkävijöitä.

Salmion Papan huoneessa pääovesta vasemmalla oli muhkea piipputeline, jota Hagar Olsson on kirjassaan Chitambo kuvannut, samalla kun hän muisteli kirjoituspöydän laatikoista aina löytyneen kultarahoja lapsenlapsille palkkioksi. Vuosiluku 1820 voisi antaa olettaa, että piippuhylly on perintökalu Carl Johanin Ruotsin kodista Wallbystä Vreta klosterin pitäjästä.

Lokakuun 22. päivänä 1904 oli Salmiossa Carl Johanin ja Antoinetten kultahäiden kunniaksi suuret juhlat, joihin oli painettu oma kutsukorttinsa. Juhlintaan osallistuivat lapset, lastenlapset sekä ystävät ja tuttavat.

Kutsukortin alareunaan Pappa on myöhemmin kirjoittanut:

1854 d. 22 October samman vigde Pastor Hultin oss till ett välsignat å långlifvadt äktenskap som nu fortsatt i 50 år å vari velsignat med 1/2 tjog barn varaf vid dato lifva 7 styck med ett 1/2 hundra af barnbarn. C

Kultahaakutsu.jpg

12082006002.jpg

Kultahäihin oli Oskari hankkinut lahjaksi hopeoidun tuopin, johon oli kaiverrettu kaikkien lasten nimet vanhempien nimien lisäksi.

Kultahäiden alla Rautakosken ruukin emännän Berthan vanhin tytär Märtha kirjoitti isovanhemmilleen Salmioon:

Nå blir det något af guldbrölloppet? Men naturligtvis! Men vet morfar hvad? Det skulle vara så nätt om sängkammaren också skulle bli tapetserad och målad när de andra också äro so fina och det där ena rummet där i midtenär så fult.

Kultahäiden aikaan Salmion makuuhuone sai nähtävästi ensimmäiset tapettinsa.

Perhejuhlien yhteydessä ja varmaan myös kirkollisina juhlapyhinä lähdettiin Salmiosta hevosella kirkonmenoihin. Pappipoika Sixtus saarnasi salissa kotona käydessään Salmion väelle.

Amanda Lindström, Salmion Nanna 1865- 1937

Amanda tuli alunperin Padasjoelta Lopelle Rautakoskelle itselleseksi vuonna 1888. Kolme vuotta myöhemmin hän siirtyi Salmioon ikääntyvän Antoinetten oikeaksi kädeksi 26 vuotiaana Vähitellen hän hoiti laajalti kartanon asioita viljan mittauksista kyydityksiin ja sisätöihin. Kaikki lapset muistivat kirjeissään lähettää terveisiä myös Nannalle.

Salmion_taloudenhoitaja_Amanda_Lindstrom_1930_2.jpgOlssonien kuoltua Nanna jäi asumaan Salmioon ja myöhemmin 1920 luvulla hänen asemansa vakiintui Hyvinkää- Pyhäjärvi Oy:n aikana Salmion palkatuksi emännöitsijäksi. Yrityyksen hallitus myönsi hänelle vuonna 1926 silloisen 2000 markan arvoisen lahjan ja 200 markan palkankorotuksen Nannan 40 vuoden yhtämittaisen palvelun jälkeen.

Nanna toimi pitkälle 1930-luvulle myös Kymi Oy:n aikana Salmion asioiden hoitajana ja hänen muistetaan tarjoilleen pitsiesiliinassa kahvia yhtiön johdolle näiden vierailujen aikana.

Nanna kuoli rintasyöpään elokuussa 1939 74 vuoden iässä asuen Salmiossa yhtäjaksoisesti 52 vuotta. Amandasta tuli näin Salmion ikäkuningas.

Nannan muistokirjoituksesta ilmenee, että hautajaisiin osalltistui Högfors Oy:n ylin johto: Arppe, Hinnerichsen ym Lääninrovasti Aarnio toimitti siunauksen. Muistopuheissa ilmeni, että Nanna oli poikkeuksellisen valoisa ihminen, jonka elämänkokemus ahtaasta elämänpiiristä riippumatta teki hänestä antoisan keskustelukumppanin. Amandan mukana Salmio menetti sekä isännän että emännän, älykkään ja aina ystävällisen. Salmiossa pidettiin muistotilaisuus hautajaisten jälkeen n 50 henkilölle, missä johtaja Hinnerichsen piti vielä puheen Nannan elämäntyöstä.

Postin kulkua 1800-luvulla

Maaseudun postiliikenne oli hyvin erilaista nykypäivään verrattuna. Vuonna 1876 oli vielä yleistä, että posti jaettiin jumalanpalveluksen jälkeen Lopen kirkon sakaristossa. Kartanoiden omistajat yhdistivät voimansa vuonna 1878 ja tästä lähtien Salon, Salmion ja Rautakosken posti tuli Hämeenlinnasta suoraan kartanoille kerran viikossa omistajien jakaessa kustannukset. Vuodesta 1895 postin kuljetus siirtyi Suomen valtiolle ja se kuljetettiin Rengosta Salmioon. Tästä kului kolme vuotta ja posti kulki jo neljä kertaa viikossa.

Suuri kehitysaskel tapahtui vuonna 1903, kun Salmioon saatiin puhelin ensimmäisten joukossa Lopella. Puhelin tuli samoihin aikoihin, kun kenraalikuvernööri Bobrikoff ammuttiin.

Olssonin Papan kirjeenvaihto on ollut laajaa ja tiivistä. Lopen posti on saanut kirjeitä ihmeteltäväkseen myös eksoottisista maista, aina kaukaa Kiinasta saakka. Kirjeiden sisältö pyörii yleensä maanviljelyksen, sään ja sairauksien ympärillä. Huolta on kannettu myös tavaroiden hinnoista.

Carl Johan on pitänyt tiivistä yhteyttä myös Ruotsiin. Hyvä ystävä Svante Johansson kirjoitti kuukausittain, veli Johan Gålstadista, veljenpojat Oskar ja Johan, veljentytär Getrud Wettergren Vretan Högbystä, sisarentytär Karolina Månsson sekä jotkut muutkin pitivät yhteyttä Salmioon.

Helsingin pitäjän Malmilta kirjeenvaihtoa on ollut Eklundin ja Långin kanssa, jotka asuivat Antoinetten sisaren Adelaiden lähellä Strömsin ja Filppuksen tiloilla.

Lenni Sköld, Maria Auroran merimiespoika lähetti ulkomailta postia Papalle; kirjeitä on tullut ainakin Englannista ja Tanskasta. Tuntemattomaksi jääneitä kirjeystäviä ovat olleet A. Örn, joka esiintyy velallisenakin, Lundqvist sekä V. Grönlund, joka kirjoittaa från China ja jolle on lähetetty kirjattu kirje takaisin, hinta 20 mk. Helsingistä kirjoittelee Emilie Schildt, Berndt Schildtin leski. Hän on saattanut alkuaan olla Salmion kesävieras.

Kirjeisiin Carl Johan yleensä vastasi kuukauden sisällä pitäen päivämääristä tarkkaa lukua kalentereissaan. Valitettavasti hänen itsensä lähettämiä kirjeitä ei ole vielä löytynyt..

Vuosisadan vaihteen tapaan Salmiossakin pidettiin kesäasukkaita. Eräs ehdokas, Valtionarkiston aktuaari Th Swanström kirjoittaa 23.07.1894 asiamiehelle Lampenille Hämeenlinnassa: " Stället föreföll mig trefligt och värdefolket tycktes vara välvilliga och vänliga människor. Rummen, som vi skulle få hyra, voro visserligen ytterst tarfliga, men herr Olsson lofvade tapetsera det och...."

Vuokrauksesta ei kuitenkaan tullut mitään siltä kesältä, koska herra aktuaari sairastui vakavaan vatsatautiin ja pelkäsi olevansa erityisen altis koleralle, joka silloin oli leviämässä Pietarista.

Olssonien jäljiltä olevat muistiinpanot

Tallella ovat monet kalenterit, joihin Olssonin Pappa on tarkoin merkinnyt joka päivän säätilan, kartanon keskeisimmät maatalouteen liittyvät työt, vieraiden tulemiset ja menemiset sekä tulevan ja lähtevän kirjeenvaihdon.

Kalenteri_1888.jpg

Tarkkaakin tarkemmasta kirjanpidosta on tässä yhteydessä tutkittu vuoden 1891 tilikirjaa. Koko vuoden yhteenveto osoittaa 8754,38 mk:n "laskutusta" Salmiolla. Nykyrahassa on kyse 30 000 eurosta.

Suurimmat tuloerät ovat:
- karjan vuokratulot (arrenti) 1250
- viljan myynti 3366
- tulot palovakuutusasiamiehen toimesta 2500
- velkojen tuotot 312
- korot ja ulkomaiset varat 201
- kalanmyynti 21
- nostettu pankista 900

Menopuolen yhteenveto on huomattavasti pitempi, mutta päättyy pennilleen samaan summaan kuin tulotkin.

Salmion tuolloista arkea kuvaavat mm :

- pankkikorkoja ja pääomalyhennyksiä 1980
- palvelijoiden palkat 207
- taloustarv. kahvi, sokeri ym 391
- vaatteet minulle, mammalle ym 198
- lapsille matkoihin 82
- nesteet ja tupakka 90
- kirjat ja lehdet 72
- ostettu vasikoita ym 48
- kalamajan kunnostus 15
- irtaimiston kunnossapito 439
- kiinteistön kunnossapito 683
- nurmikon siemen ja puutarha 58
- lahjoituksia 164
- lääkkeet 5
- valtion ja kunnan verot 74
- palovakuutusasiamiehen matkat 130
- käsityöläisille 25
- lainoja yksityishenkilöille 910
- panoja eri pankkitileille 2900
- ylijäämä 267

Yksittäisiä mainitsemisen arvoisia menoeriä ovat:

- 1 kannu konjakkia 6
- 1 kannu paloviinaa 3,25
- appelssiineja 1,50

Antoinette Olsson- Salmion emäntä

Antoinette hoiti Carl Johanin taustalla suurperheen hyvinvointia, vaikka hän on säilyneissä muistiinpanoissa jäänyt Carl Johanin jykevän hahmon varjoon.

Hänen muistetaan olleen perheen "sielu" ja tuki lapsilleen. Aina paikalla, kun Mammaa on tarvittu. Antoinetten rooli talouden pyörittäjänä lukuisine perheenjäsenineen ja työntekijöineen on vaatinut kovaa ponnistelua. Vanhuuden mukana hänen näkönsä heikkeni ja muut saivat lukea kirjeet ääneen. Polvet alkoivat myös vaivaamaan ja loppuvuodet hän vietti pääosin sisällä.

Antoinette osoittaa yhteiskunnallista valveutuneisuuttaan liittymällä 77-vuoden iässä vuonna 1907 ruotsalaisen kansanpuolueen jäseneksi ja nähtävästi osallistui Carl Johanin kanssa Suomen ensimmäisiin eduskuntavaaleihin.

Aanestyslippu.jpgAntoinette_Salmiossa.jpgAntoinette_nuorena.JPG

Hagar Olsson, vanhimman pojan Sixtuksen tytär kuvaa romaanissaan Chitambo vierailuaan Salmiossa vuonna 1909 ja isoäiti on innoittanut ehkä hänen kirjallista kuvaustaan:

Farmors kammare var som graven! Man gick inte dit in utan att man kände hur hela ens väsen liksom sammandrog sig, stelnade och krympte. Inte var det att tänka på att gå dit som man gick och stod, smutsig, ivrig, klädd i byxor. Prudentligt klädd skulle man vara, med nystruktet förkläde, håret slätkammat och ögonen sedesamt nedslagna. Varsamt skulle man knacka på, stiga in på tå och niga vackert. Farmor var sjuk, hon låg det mesta på sängen eller satt i gungstol, hon tålde inget buller, inga häftiga rörelser, inget högljutt prat….

Antoinettella oli selvästi auktoriteettia jälkeläisiinsä nähden vielä sairasvuoteellakin. Tukan piti olla kammattu, essu päällä, silmät lattiaan ja niiattava kauniisti. Eikä saanut olla äänekäs..

Salmion kehitys Olssonien aikana

Carl Johan jatkoi Lindgrenin jälkeen peltojen raivausta ja suoritetuissa katselmuksissa peltoa oli 89 ha ja niittyä 214 ha torppien viljelykset mukaan lukien. Kartanossa päärakennuksen ja pehtorilan lisäksi oli suuri harmaakivinen navetta, hevostalli, pitkä kaksikerroksinen aitta, viljamakasiini, riihi, paja, sauna, meijeri sekä mankelihuone.

Kokonaismaa-ala oli tuolloin 3019 ha. Ajoittain aina 1900-luvun alkupuolelle poltettiin myös kaskea. Niinpä Salmiossa vuonna 1887 kaskisato oli 60 tynnyriä ja suoviljelyksistä 25 tynnyriä.

Vuonna 1900 Salmiossa oli eniten torppia Lopen taloista, 25 kappaletta. Torpparit ja heidän poikansa saapuivat syksyisin kartanoon jo illalla tarkoituksenaan pitää hauskaa kartanon piikojen kanssa. Saatettiin myös yöpyä useita päiviä taksvärkin teossa. Näin monet avioparit muodostuivat paikallisten nuorten keskuudesta.

Salmion kartanon mailla toimi Haukanpesän mylly, jota kutsuttiin myös Kiilmanin ojan myllyksi. Mylly oli käytössä 1800-luvulla vain syksyn ja kevään tulva-aikoina. Nykyään Kiilmanin ojassa ei ole enää vettä kuin harvoin.

Vuosien 1886- 1896 kirkonkirjojen mukaan Salmiossa asusti isäntäväen lisäksi:

- piikoja kolme: Ida Lovisa Lejon, Ida Maria Juslen ja Emma Lovisa Hellberg
- naispuolisia apulaisia 8 kpl
- naispuolisia itsellisiä 9 henkilöä
- renkejä ja muonamiehiä perheineen 49 henkilöä
- 1 meijerskä ja 2 apupiikaa
- itsellisiä leskiä ja äpäröitä 10
- karjan arrentaattori vaimonsa ja seitsemän lapsen kera
- itsellinen, jolla 9 hengen perhe

Yhteensä erilaista palvelusväkeä oli perheineen n. 100 henkilöä. Kartanon isännöinti ja emännöinti vaati siis hyvin erilaisia taitoja. 

Salmion torpat

Salmion torppien asukkaina oli talonväen lisäksi entisen torpparin omaisia, äpäröitä, piikoja, renkejä ja itsellisiä sekä näiden omaisia.

Salmion torpat n 1900, suluissa asukasluku:

Ahola(10), Hakala( 13) Juhala(9), Keinumäki(7), Kivelä(8), Kivipöytä(15), Koliseva(14), Koivisto(7), Kontolammi(37), Lammminpää(17), Lintula(12), Loukee-Louheenkivi(20), Mäkelä(15), Myllypakka(8), Marjomäki10), Männistö(5), Niinistö, Nummensyrjä(3), Nummenpää(10), Otava(12), Paasto(13), Perho(15), Rajaoja(9), Sorsamo(6), Sääksjärvi(15) kuvassa, Toimela(8), Vieru(12),Yli-Aho(), (Uunikangas(8),Ylitalo(10).

Saaksjarven_torppa.jpg

Torppia oli 30 kpl ja niissä yhteensä Salmiossa siis 360 henkeä. Salmion mailla asui tuolloin yhteensä lähes 500 henkilöä.

ELÄMÄÄ TORPISSA

1900-luvun alkuun asti useimmat asumukset olivat yksikerroksisia, pärekattoisia, maalaamattomia hirsirakennuksia. Yli puolet asunnoista sisälsi vain yhden asuinhuoneen. Saunakin oli asuinkäytössä. Tuvassa rengit nukkuivat penkeillä jotka kiersivät tupaa, parempi väki nukkui sängyissä, aina kaksi samassa. Pöytiä ja kaappeja oli vähän, aterimet olivat puusta. Kastikkeet ja puurot olivat yhteisissä ruoka-astioissa. Kaljaa juotiin yhteisestä haarikasta Tiskit hoideltiin pari kertaa viikossa, pyykki ja suursiivous kahdesti vuodessa. Torppien vaurastuessa tuvan kylkeen rakennettiin usein vieraskamari jossa säilytettiin visakoivuiset piirongit ja sängyt, pitsiverhot ja - peitot, posliinikupit ja isännän viinapikarit. Vaurastuminen saattoi myös kasvattaa rakennuksen pituutta. Ensin syntyi porstuasta käynti pakaritupaan, sitten rakennettiin kamareita isäntäväelle jne. Kesäisin piha-aitat väljensivät yöpymistiloja. Köyhtyminen puolestaan saattoi kutistaa talon yksihuoneiseksi, kun ei ollut varaa kunnostaa kattoja ja savupiippuja.

Kirjallisia muistoja Olssonien ajalta


Hagar Olsson kuvaa romaanissaan Chitambo isoisänsä tapaamista Salmiossa:

Där stod en livslevande julgubbe på trappan, stor och
förskräcklig, med ett väldigt snövitt skägg och de allra
rosigaste kinder. Han tog mig i famn och kysste mig här och där i ansiktet med sin lustiga mjuka tandlösa mun…
När farfar var riktigt nöjd öppnade han skrivbordslådan, tog med ett mysande grin fram en guldslant och stack den i händerna på mig… Slantarna låg lösa i skrivbordslådan…

Eli vapaasti kääntäen: Siellä seisoi rappusilla ilmielävä joulupukki, suuri ja kauhistuttava valtavalla valkoisella parralla ja punaisin poskin. Hän otti minut syliinsä, ja suuteli pitkin kasvojani hassunpehmeällä hampaattomalla suulla...Kun isoisä oli todella tyytyväinen, hän avasi kirjoituspöydän laatikon ja otti esiin kultalantin, jonka pisti käteeni. Rahat olivat irrallaan laatikossa.

Toinen aikalaiskuva löytyy Armi Klemetin kirjasta: Välähdyksiä elämästäni, jossa hän muistelee vuosisadan vaihteeseen ajoittunutta oleskeluaan Lopella.

Lopella asui ennen eräs suorasukainen ja originelli vanha herra, patruuna Olsson, joka omisti Salmion kartanon. En tullut tavanneeksi häntä koskaan, sillä hän asui niin kaukana, mutta lankoni, Lopen kappalainen, tapasi hänet pitäjänmatkoillaan ja kävi Salmion kartanossakin siskoni kanssa. Patruuna oli kertonut langolleni nuoruudestaan.

Hän oli Ruotsista kotoisin ja joutui nuorena miehenä kreivi Possen tilanhoitajaksi. Talo oli monikerroksinen. Paitsi tavallisia portaita oli ylemmistä kerroksista rautaiset kiertoportaat alas asti. Olsson oli rakastunut nuoreen, sievään sisäkköön ja taisi mieltymys olla molemminpuolista.

Kerran heillä oli treffit, sovittiin että Olsson odottaa rakastettuaan Idaa kiertoportaitten alapäässä. Ylhäältä tulikin nuori nainen keveästi hyppien, ja kun hän saapui alas, sulki Olsson hänet syliinsä ja suuteli tulisesti. Mutta suuri oli hänen ällistyksensä, kun nainen rimpuili itsensä irti Olssonin syleilystä ja läähätti: Har Olsson blivit tokig I Vad tanker han på, som kysser mej ? Ursäkta f ör all del! Jag visste inte att det var grevinnan! Jag trodde att det var Ida! Inte får Olsson kyssa Ida heller! (Onko Olsson tullut hulluksi. Mitä hän ajattelee kun suutelee minua? Anteeksi kaikin mokomin! En tiennyt, että sieltä tuli kreivitär! Minä luulin että se oli Ida! Ei Olsson saa Idaakaan suudella!)

Mutta Olsson suuteli edelleen, kiellosta huolimatta Idaa, menipä hänen kanssaan naimisiinkin ja muutti Suomeen, Lopelle. Heistä tuli Salmion kartanon valtiaat ja elinikäiset loppelaiset. Heidän poikansa oli lopulla Räisälän rovasti ja hänen tyttärensä kirjailijatar Hagar Olsson.

Kun lankoni oli kerran raamatunselitystä pitämässä lähellä Salmion kartanoa, tuli sinne Olssonin poika ja pyysi lankoani ja hänen kyydissä olevaa poikaansa heille kahville raamattutilaisuuden päätyttyä. Se olikin kovin tervetullutta, matka oli pitkä ja kurkku oli kuiva paljosta puhumisesta.

Mutta kun pappi poikineen tuli Olssonin luo, kysyi hän kohta: No, missä pastorska on ? Hän jäi kotiin. En minä sitten annakaan teille kahvia, koska ei rouva ole mukana. No, vieraat istuivat hetkeksi juttelemaan, eivät kehdanneet kohta lähteä. Ja niin siinä sitten kävi, että pappi poikineen sai mennä kotiin kuivin suin.

Tässä tarinassa mielikuvitus on saanut siivet; Idasta ei tullut puolisoa, vaan Carl Johan avioitui Antoinette Borgströmin kanssa Helsingin pitäjästä Vartiokylästä. 

Olssonien viimeiset ajat 1910-1911

Viimeisenä elinvuotenaan Olssonin Pappa kirjoitti muistiin syrjäiseksi kokemassaan Salmiossa elämänsä tilinpäätöstä. Tällöin korostuivat katumus Ruotsin jättämisestä ja haikailu nuoruusvuosien elämän perään. Salmionkin liian aikainen myynti Schultzeille näyttää kaduttaneen.

Carl Johan ja Antoinette elivät syytinkiläisinä Salmiossa pitkän elämänsä loppuun asti eli Carl Johan vuoteen 1910 ja Antoinette vuoteen 1911. Edellinen kuoli vanhuuteen lähes 89 vuoden ikäisenä ja jälkimmäinen syöpään lähes 82- vuotiaana. Tällöin elettiin Suomessa ns. II sortovuosien aikaa.

Carl Johanin tammikuussa tapahtuneista hautajaisista on vain tiedossa Sixtuksen kalenterimerkintä: Mamma ja Martti tulivat kotiin Lopelta isäukon hautajaisista.
Salmion Papan kuolemaa edeltäviin hetkiin liittyy seuraava tositarina. Salon kartanossa tiedetään kummittelevan. Aina kun joku kartanon isäntäväen läheisistä teki kuolemaa, niin isäntäväen makuukammarin ovelle koputettiin. Loppuvuodesta 1910 ovelle koputettiin kolme kertaa keskellä yötä väen nukkuessa. Koska oli tiedossa, että Salmiossa ollaan huonossa kunnossa, Salon Matti ja Lyyli valjastuttivat aamulla ensitöikseen hevosen ja ajoivat Salmioon.

Kartanossa Olssonin Pappa makasi sängyssään ja totesi: Olipa hyvä kun tulitte, minä kävinkin jo teillä viime yönä. Pian tämän jälkeen Pappa kuoli.

Lapset hakivat itselleen Salmiosta tämän jälkeen tarvitsemansa. Näin tavarat levisivät eri puolille sukua.

Seitsemän kuukauden kuluttua keskellä kesää kuoli puolestaan Antoinette, jonka siunasi haudan lepoon hänen poikansa Sixtus, silloin Räisälän kirkkoherra.

Sixtuksen muistiinpanot käyntinsä tiimoilta:

"Saavuimme onnellisesti Salon kautta Salmiolle, missä vanha mamma lepäsi jo kylmänä arkussaan!!!!! Jumala häntä siunatkoon!! Onkella, saatiin 4 ahventa Punneljasta.
Rautakoskella päivällisillä. Kaunis lämmin päivä( 8.7.1911).
Siunasin rakkaan äitini haudan lepoon. Puhuin Luk.2:29
johdosta " Herra nyt Sinä lasket palvelijas rauhaan menemään, sillä minun silmäni ovat nähneet autuutesi!!!"

Carl Johan ja Antoinette Olsson ovat haudatut Lopen vanhalle hautausmaalle Olssonien sukuhautaan, jossa ovat haudattuna myös tytär Sofia Konkordia, poika Riku vaimonsa Mimmin ja kahden lapsensa kanssa sekä poika Jonni Paula vaimoineen.

Olssonien kuoleman jälkeen suvun siteet Salmioon katkesivat. Salmio säilyi lähinnä muistoissa ja harva sukulainen enää poikkesi sinne katsomaan vanhoja paikkoja. Edelleen vierailtiin Salossa, Rautakoskella ja Leppänimessä ja monien jälkeläisten kesäpaikat sijaitsivat Punelian rannoilla.

Olssonien suvulle Salmio nukkui Ruususen unta ilman vakinaisia asukkaita Nannaa lukuunottamatta.

Antoinette_vanhana.jpgCJO3.jpg

Olssonien_hauta_2005.JPG

24280248