Carl Johanin elämä ennen Salmiota1. Aika Ruotsissa Carl Johan syntyi Ruotsissa Vreta klosterin pitäjässä Wallbyn kylässä Linköpingin lähellä maaliskuun alkupäivinä 1822. Carlin vanhemmat olivat rusthollari Olaus ( Olagus) Andersson ja Maja Jönsdotter. Heistä ja historiasta löytyy tarkemmin tietoa luvussa Olssonien ruotsalaiset juuret Olaus ja Maja vihittiin vuonna 1816. Sulhanen oli tuolloin lähes 50-vuotias ja morsian 26-vuotias. Olaus eli 81-vuotiaaksi, Maja kuoli 65:n vuoden iässä. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joista täysi-ikäiseksi varttui 3 poikaa ja yksi tytär. Aiemmasta avioliitostaa Olauksella oli jo kuusi lasta. Olaus toimi aktiivisesti seurakunnan maallikkotehtävissä. Kirkkoväärti hän oli vuodet 1805-1811 ja kirkkoneuvoston esimies vuodet 1820-1837. Vuonna 1839 Olaus lopetti omalta kohdaltaan tilan pidon ja vietti elämänsä viimeiset 3,5 vuotta sairastaen ja pysytellen lähinnä sängyssä. Hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1847. Carl Johanin omien merkintöjen mukaan: "Vistades i föräldrahemmet till 1840, då min fader öfverlät sina lägenheter till mina äldre bröder; vi våre 4 syskon , 2 äldre bröder Olagus och Johannes, en syster Eva tvillingshalfva 2 år mig yngre. Från 1840 till 1846 vandrade her och der utan "Under sommaren vistades i Stockholm der öfningar jordes i skrifva å räkna samt resan till Gottlan och kring hela Mälaren vars alla städra besöktes; på hösten 1851 antogs tjänst i Finland å Botby gård i Helsinge socken." Carlin vaelteluvuodet tapahtuivat lähes näköetäisyydellä kotitilasta. Kotiseutuaan Carl Johan muisti myös konkreettisesti elämänsä aikana. Hän lahjoitti Vreta klosterin pitäjälle rahaa lastenkodin ylläpitämiseksi. Erityisesti hän velvoitti hankkimaan tytöille kengät ja pojille saappaat vähintään kerran vuodessa. Lahjoituksen ehtona oli, että vanhempien Olauksen ja Majan hauta pidetään kunnossa. Ehdostako johtunee, että hauta löytyy edelleen aivan kirkon pääsisäänkäynnin läheltä. Carl Johanin käymä 2-vuotinen Sjögestads Landbruksskola oli perustettu vuonna 1842 Sen käyminen muodosti merkittävän edellytyksen hänen myöhemmälle elämäntaipaleelleen pehtorina ja tilallisena. Carl selviytyi koulusta kiitettävin arvosanoin ahkeruudessa ja käytöksessä sekä erittäin hyvin työtaitavuudessa ja käytännön aineissa kuten maanviljelys ja karjanhoito. Teoreettisemmat aineet, kirjanpito, laskento ja kirjoittaminen sujuivat vain tyydyttävästi. Lambohovin ajasta työtodistuksen Carl Johanille kirjoitti l eskeksi jäänyt kreivitär Luise Posse, f. von Slaten, joka antoi hänelle erittäin myönteisen suosituksen.Kreivittärelle oli nähtävästi muodostunut erittäin hyvä käsitys nuoresta Carl Johanista, koska jo puolen vuoden kuluttua hän kirjoittaa Tukholmassa uuden todistuksen, jossa toistetaan hyvät mainesanat ja todistetaan Carl Johanin opiskelevan Eläinlääketieteellisessä laitoksessa eläinten hoitoa. Ehkäpä kreivittären kautta löytyi yhteys suomalaiseen kapteeniluutnantti Melaniin, jonka vaimo oli syntyään ruotsalainen. Puolen vuoden kuluttua jälkimmäisen työtodistuksen kirjoittamisesta Carl Johan joka tapauksessa matkusti Suomeen.
Carl Johan matkusti luultavasti Furst Menschikoff-laivalla Suomeen Turun kautta lokakuun alkupäivinä vuonna 1851. Alus kulki jäävapaissa olosuhteissa viikottain Tukholmasta Turkuun ja Helsinkiin. Varmaa tietoa Carl Johanin Suomeen, Venäjän Autonomiseen Suurruhtinaskuntaan, muuton syistä ei ole. Eräs vihje on hänen itsestään käyttämä ilmaisu vanlig bonde dräng- tavallinen isäntärenki. Tämä viitannee asemaan kotitilalla perimysjärjestyksen viimeisimpänä. Hän on joutunut hakeutumaan työhön kodin ulkopuolelle, kun ei nähtävästi ole halunnut jäädä tilalle pelkän rengin asemaan. Suomeen tulo saattaa olla pelkkää sattumaa kysynnän ja tarjonnan kohdatessa. Carl Johanille oli myönnetty Olofsson nimellä Ruotsin matkapassi 17.09.1851. Tukholman Venäjän pääkonsuli oli myöntänyt puolestaan matkustusluvan Suomeen 30.09.1851. Ajan virkamiesvaltaisuutta kuvaa hyvin tapahtumasarja, jossa Ruotsista lähti matkalle 14. päivä maaliskuuta syntynyt Carl J. Olofsson, mutta Suomessa kirjoihin ilmestyi 11.päivä maaliskuuta syntynyt Karl J. Olsson. Jälkimmäinen tieto pysyi voimassa koko hänen elämänsä ajan virallisissa yhteyksissä. Puotilan kartanon omistaja oli tuolloin Keisarillisen Venäjän laivaston kapteeniluutnantti August Melan.Hänellä oli ruotsalaista syntyperää olevan vaimonsa kautta ilmeisesti yhteyksiä Tukholmaan, jolloin Melan oli palkannut maatalouskoulua käyneen, kreivitär Possen lämpimästi suositteleman nuoren Carl Johanin pehtooriksi kartanoonsa. Tämän erikoisalana piti tiettävästi olla sokerijuurikkaan viljelyn. Ensimmäisen yönsä Suomessa Carl nukkui Katajanokan merikasarmilla, kuva kapteeniluutnantin ollessa siellä palveluksessa. Tässä yhteydessä hän toteaa muistiinpanoissaan, että kaikki upseerit Katajanokalla olivat suomalaisia, jotka venäläiset lopulta erottivat luullen heitä ruotsalaismielisiksi: bero Ryska domheter. Syksyllä 1852, vuoden kuluttua uuden pehtorin saapumisesta, Puotilan kartano siirtyi kauppaneuvos ja kunniaporvari K. E Tunderille. Hän omisti kartanon vuoteen 1859. Molempiin isäntiinsä ja Puotilassa oloonsa Carl Johan tuntui olevan hyvin tyytyväinen. Melan oli hänen mielestään kunnian mies ja kauppaneuvos Tunder Pietarista hyvä päämies: en god Prinsepal. Kumpikin päämiehistä kirjoitti pehtorilleen kiitettävän työtodistuksen. Melanin työtodistuksesta ilmenee, että hänen aikanaan Carl Johanin hoidossa oli Botbyn kartanon lisäksi Rastilan rustholli. Puotilan aikaa Carl Johan kuvaa: Här vore min gladaste tid, jag vore sökt å gerna sedd af alla, fann nöje i allt hvad jag jorde. Puotilan kartanosta pari kilometriä koilliseen sijaitsi silloisessa Mellunkylässä rajanaapurina Borgsin tila. Nykyisin paikalla on Vartioharju, jossa löytyy vieläkin pystyssä Borgsin tilan päärakennus hehtaarin kokoisen puiston ympäröimänä Linnavuorenkadulla. Kirkonkirjojen mukaan vihittiin Botby insp. ungherre Carl Johan Olsson och rusthållarsdtr Antoinette Borgström f. 07.08.1829. Vihkimisen suoritti pastori Hultin. Antoinette oli Carlia 7 vuotta nuorempi. Antoinette oli pätevöitynyt tulevaan tehtäväänsä käymällä 2 vuotta yksityistä tyttökoulua Pietarissa. Hänen kiinnostavuuttaan morsiamena ei ainakaan vähentänyt viidenneksen perintöosuus kotitilasta Borgsista, olivathan Antoinetten vanhemmat jo kuolleet vuonna 1850. Häihin osallistuivat myös Antoinetten vanhempi sisar Adelaide Maria ja tämän aviopuoliso Johan Fredrik Kyrklund Malminkylän Brusasin tilalta. He saivat myöhemmin tyttären Maria Wilhelminan, joka vuonna 1889 meni naimisiin Carl Johanin ja Antoinetten kuudennen lapsen Richard Alexanderin, siis serkkunsa kanssa. Carl Johanin ja Antoinetten ensimmäinen lapsi Karl Sixtus syntyi Puotilan pehtorilassa elokuun alussa vuonna 1855. Pojan ensimmäiset elinpäivät olivat harvinaisen kovaäänisiä. Kolmen päivän iässä Botbyn edustan merialueella alkoi Oolannin sotaan liittyvä Viaporin pommitus, jota kesti tauotta neljä vuorokautta. Alla Puotilan kartanon Pehtorila nykyasussaan. Sixtuksen ollessa vuoden ikäinen Olssonin perhe muutti Hausjärvelle. Lähtöilmoituksen mukaan alkuperäinen tarkoitus oli muuttaa Hausjärvelle Karan kartanoon. Saapumisilmoitus on kuitenkin tehty Erkkylän kartanon pehtorina. 3. Erkkylä, Hausjärvi 1856-1858 Erkkylän kartano kuuluu suomalaisten suurtilojen "helmiin". Se on edelleen saman Munckin suvun omistuksessa kuin Carl Johanin pehtorikautena Erkkylän maa-alue oli Carl Johanin aikana n.10 000 hehtaaria. Kenraali Gustaf Adolf Ehrnrooth oli omana aikanaan käynnistänyt Erkkylässä mittavan uudistusohjelman. Tätä jatkoi hänen seuraajansa ja serkkunsa, vapaaherra Johan Reinhold Munck, kenraali ja Helsingin Aleksanterin yliopiston varakansleri. Kartanon päärakennus ja pihapiirin muut rakennukset uusittiin. Samalla tehtiin laajoja puutarha- ja istutustöitä. Vapaaherra Munck kehitti maatalouden harjoittamisen Suomen oloissa ennen näkemättömään kukoistukseen. Vapaaherra Munck, kuvassa, palkkasi Carl Johanin pehtoriksi kesken kiivainta kehitysvaihetta. Saadusta osaamisesta oli hänelle varmasti myöhemmin hyötyä. Olssonien perheeseen syntyi kolmen Erkkylä-vuoden aikana lisää kolme lasta: - Oskar Eligius 01.12.1856 Oskar Eligius kastettiin kummeinaan : fru Charlotta Hällfors, mamsell Aurora Kuhlberg, klockare Josef Palander och Erkkylä trädgårdsmästaren Axel Bergren med fru Lena Charlotta Augustinnof. Oskar lienee saanut nimensä CJO:n Ruotsissa asuneen veljenpojan mukaan. Josefina Konkordian ristiäisiä vietettiin 4.3.1858. Kummeina olivat: Maria Auroran kastetilaisuudessa kummeina olivat: fru Charlotta Gustafa Hällfors, kantoren J. Palander med fru Johanna Carlsdtr, Hiskel Kalho, bonden Wilhelm Palander med fru Maria Fredrika, Pengais Sillantaka rusth.sonen Karl Aug. Carlstedt med dess syster rusth.dotter Fredrika Carlstedt. Carl Johan ja Antoinette eivät unohtaneet jälkimmäisen sukulaisia Helsingin pitäjässä. Erkkylään muuttivat maaliskuussa vuonna1857 bondesonen Karl Gustaf Kyrklund ja rusthållaresonen Karl Richard Borgström kumpikin Helsingin pitäjästä. Edellinen on Antoinetten sisaren Adelaiden miehen Johan Fredrik Kyrklundin nuorempi veli ja jälkimmäinen on Antoinetten nuorin veli, josta tuli Borgsin tilan isäntä vanhemman veljen Joelin ennenaikaisen kuoleman 1864 jälkeen. Vuoden kuluttua pojat Karl Gustaf 25 vuotiaana ja Karl Richard 21 vuotiaana, muuttivat takaisin koteihinsa nyt kuitenkin tittelinä oli andbr.eleven, maatalousoppilas. Pojat olivat siis olleet maatalousoppilaina Erkkylän kartanossa. 4. Brusila, Hikiä, Hausjärvi 1858-1859 Syksyllä 1858 Carl Johan perheineen muutti Hausjärven Hikiälle Brusilaan (Prusila):"omaan pikku kotiin". Kirkonkirjat säilyivät edelleen Erkkylässä, joten työsuhde kartanoon jatkui, vaikka asunto olikin kartanon ulkopuolella. Brusilan talo oli alkuaan 1600-luvulta ja toiminut aiemmin Hikiän kestikievarina. Kuvassa talo häämöttää oikealla koivujen takana. Samoihin aikoihin on luultavasti käynnistetty ne toimenpiteet, jotka myöhemmin mahdollistivat oman tilan oston Suomen Keisarillisessa Suurruhtinaskunnassa. Brusilan talo löytyy edelleen noin 2 km:n päässä Hikiän asemalta. Kenraaliluutnantti Munck kirjoittaa tammikuun alussa 1859 Carlille kiittävän työtodistuksen Helsingissä. Keväällä samana vuonna Carl Johan muutti Lopelle Launosten kylään Kerolan tilalle, jossa todennäköisesti toimi arrendaattorina vuoteen 1861 saakka, jolloin tila siirtyi hänen omistukseensa professori Beckerin perikunnalta. Muuttoilmoituksessa on maininta, että Ruotsin alamainen, pehtori Karl Johan Olsson lukee sisältä ja ulkoa epistolaa ja katekismusta puhtaasti (rent). Herran ehtoollisella on käyty muuttovuonna 5. kesäkuuta. Lukemisen taidossa oli tapahtunut parannusta, koska Hausjärvelle tultaessa ulkoluvusta oli arvosanana tyydyttävä (nöjaktigt); sisäluku sujui jo silloin hyvin (gott) . Hikiän Brusilan tila esiintyy viiden vuoden kuluttua uudelleen suvun piirissä, kun aiemmin kahteen osaan jakautunut tila yhdistyi jälleen pehtori Karl Gustaf Kyrklundin saadessa omistukseensa molemmat puoliskot. Karl oli Antoinetten sisaren lanko ja oli ollut 1857 Erkkylässä maatalousoppilaana. Hän luultavasti käytti tilan hankkimiseen vuonna 1859 saamansa 600 ruplan perintöosuuden kotitilaltaan Malmin Brusasista. Karl Gustaf ei syystä tai toisesta kauaa viihtynyt Hikiällä, vaan palasi pian Malmille Helsingin pitäjään. 5. Kerolan rälssitila, Launoinen 1859- 1866 Lopella Launoisten kylässä Kerolan mäellä sijaitsevan rälssitilan lampuoti oli Matts Johansson, joka oli jäänyt leskeksi juuri kuollut ennen Olssonien tuloa. Isännällä ei ollut sopivaa jatkajaa tilalle. Matts oli 65-vuotias ja vuokrasopimuksen jatkamiseksi hän adoptoi Carl Johanin, 37- vuotiaan Ruotsin alamaisen, jonka perheeseen kuului vaimo ja neljä lasta. Nyt oli mahdollista hakea Hänen Keisarillisen Majesteettinsa alamaisuutta Suomessa, joka Carl Johanille myönnettiinkin 08.09.1859 hänen vannottuaan asiaankuuluvat uskollisuus- ja kuuliaisuusvalat. Välittömästi tämän jälkeen, 20.10.1859, perhe muutti Kerolaan Lopelle. Kerolan tila kuului pitäjän vanhimpiin säilyttäen rälssietuoikeutensa 1570-luvulta aina 1800-luvun lopulle saakka. Tilan vanhasta rälssiluonteesta johtuen isännän sosiaalinen arvostus oli varsin korkea. Kun vuonna 1755 laadittiin viimeinen vanhan kirkon penkkijärjestys, oli Kerolan omistajilla oikeus istua 5. penkkirivillä heti aatelisten jälkeen. Kerola sijaitsi viljanviljelyyn hyvin soveltuvalla alueella. Vielä nytkin Launosten kartanon maihin kuuluvat pellot ovat hyvää viljelymaata. Carl Johan arvosti Kerolan maita ja hän kirjoitti rukouskirjaansa paljon myöhemmin vuonna 1908: "men jag ha aldrig bort sälja Kerola det var ett kärt ställe, Vaikutuksensa kaihoisaan muisteluun lienee myös sillä, että myöhemmin esille tuleva Salmion kartano sijaitsee kunnan läpi kulkevalla vedenjakajalla ja on enemmänkin metsätila. Toisaalta Salmio sijaitsi myös syrjässä Lopen keskustasta verrattuna Kerolaan. Kerolassa syntyivät loput perheen kuusi lasta kymmenen seuraavan vuoden aikana: - Matilda Antoinette 28.06.1860 Kummien valinta kuvastanee perheen ystäväpiiriä Launosten aikana. Matilda Antoinette ( Tilda) kastettiin kummeinaan: Richard Alexander ( Riku) kastettiin 3. marraskuuta 1861 kummeinaan: rusthållare Karl Jakob Borgström från Helsinge Socken, sekreterare Gustaf Alftan mamsell Amanda Olivia Alftan,enkefru Anna Lovisa Andersson, tre sistnämna från Launois säteri.Karl Jakob oli Mellunkylästä Uppbyggasìn (myöh. Uppby) ratsutilan 75 vuotias isäntä ja äidin, Antoinetten setä. Alftanit olivat Launon kartanon isäntäväkeä ja leskirouva Andersson esiintyy myöhemmin Santamäen kartanon vuokraajana. Anna Olivia ( Anni) kastettiin kummeinaan: possessionaten Johan Josef Tenlen från Launois-gård, fru Amalia Charlotta Alftan och rusthållaren Joel Borgström från Borgs rusthåll i Helsinge. Joel Borgström on Antoinetten nuorempi veli Borgsin rusthollista Mellunkylästä. Joel oli ristiäisten aikaan 30- vuotias. Otto Filippus kastettiin kolmen päivän ikäisenä, joka saattaa viitata hänen heiveröisyyteensä. Kummit haalittiin kokoon pikaisesti. He olivat Kerolan tilan piikoja ja renkejä sekä joku tunnistamaton leskirouva. Poika sinnitteli kuitenkin elossa lähes 11 kk, jolloin kuolinsyyksi on kirjattu tuhkarokko. Yleensä syntymän ja kasteen välissä on ollut kahdesta kolmeen viikkoon, jotta kummeilla oli aikaa saapua eri puolelta Suomea sen aikaisin hevoskyydein. Bertha Emilia kastettiin kummeinaan Launosten possessionaatti vaimoineen ja : mamselli Amalia Charlotta Alftan sekä Sandnäshushållerskan Wilhelmiina Ahlroth ( Santamäen kartanon emännöitsijä). Johan Salomonin (Jonni) ristiäisiä vietettiin juhannuksena 1870 ja kummeina olivat: posess. Joh. Josef Tenlen med fru Amanda Alftan, senats kanslist Robert Hernberg og kyrkkoherre skar Lorens Brander och demoiselle Emelie Hernberg. Tässä yhteydessä esiintyy ensimmäistä kertaa nimi Robert Hernberg, josta myöhemmin tuli Kerolan uusi omistaja. Olssonin perhe seurusteli siis Lopen "paremman väen" kanssa, lieneekö syynä Kerolan tilan asema vai isännän riikinruotsalainen syntyperä. Carl kirjoittaakin muistiinpanoissaan pyrkineensä seurustelemaan” itseään parempien ja kouliintuneiden ihmisten kanssa, koska näin kehittyy itsekin”. Alla vanha Kerola: 6. Pilpala 1866-1878 Vuoden 1866 tulvat olivat alkua suurille nälkävuosille, joiden aikana Carl meni jälleen toisen palvelukseen, Pilpalan sahan isännöitsijäksi. Olisikohan syynä ollut siemenviljan tuhoutuminen Kerolassa. Pilpalan sahan omisti tuolloin varakonsuli Donner. Pilpalan saha oli perustettu 1785 ja sai puunsa pääosin Salon kartanon metsistä. Vuonna 1819 saha uusittiin. Vuosittain sahattiin 15 000 tukkia. Saha lopetti toimintansa vuonna 1899, jolloin viimeinen omistaja Norrman myi sahan A. Hyrylle. Loppuvuosina käytössä oli myös pieni höyrysaha.
Pilpalan sahan asioissa Carl Johan osallistui kuntakokouksiin; tuolloin Lopen sahat olivat kunnan suurimpia veronmaksajia. Esimerkiksi keväällä 1875 päätettiin, että sahojen kirjurien tulee osallistua joka vuosi syyskuun kuntakokoukseen uudestaan takseerattavaksi. Samoin mainitaan Pilpalan saha, jonka kirjuri C.J.Olsson oli saapuvilla ja ylös anto keskimäärin sahattavan 6 500 tukkia jonka arvasimme 1 1/4 Manttaaliksi. Keväällä 1878 Lopen kunnallislautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kirjeessään Lopen piirin nimismiehelle mm. seuraavaa: Pilpalan sahasta ei ole minulle annettu mitään tietoja, vaikka kirjeessä pyysin sahanhoitajalta Herra Olssonilta. Vuoden 1873 keväällä Carl Johan haki itselleen lisätuloa hakeutumalla Finska Brandstodsbolagetin ( Suomen maalaisten palovakuutusyhtiö) asiamieheksi Hämeelinnan piirissä. Tätä tehtävää hän hoiti ainakin vuoteen 1894 eli yli parikymmentä vuotta. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti nähtävästi vävy Victor Schultz Rautakoskelta. Asiamiehen toimi merkitsi jatkuvaa matkustelua lähipitäjissä. Monet korvausasiat käsiteltiin myös pitäjien käräjillä, joissa CJO tuntuu usein käyneen. Esimerkiksi vuonna 1874 vuosimaksujen keruuaikataulu oli tiivis: - 8.10 Hausjärven pitäjässä nimismiehen asuinpaikassa Lisätuloa tarjoaa myös "obligatsioonikonttori" Tukholmasta, jolla on myynnissä ”Teaateripremieobligatsiooneja" ja joka tarvitsi näiden myyntiin asiamiehiä. Ei ole tiedossa, hyväksyikö Carl Johan tehdyn ehdotuksen. Kyseessä saattoi olla varojen keräys Dramaten teatterin uudisrakennusta varten; rakennus valmistui vuonna 1908. Vuoden 1877 keväällä Carl Johanin ostama Salmion kartano siirtyi hänelle ja perhe muutti sinne myöhemmin syksyllä. Salmion edellinen omistaja Aug. Lindberg oli parturoinut kartanon metsät ja ilmeisesti myynyt puut Pilpalan sahalle. Muuton aikana Carl oli 55 vuotias ja vanhimmat lapset alkoivat lähestyä aikuisuutta. Perheen nuorimmainen Jonni oli tällöin 7- vuotias. Seuraavana keväänä 1878 Carl Johan luopui sahan isännöitsijän toimesta ja keskittyi Salmion hoitoon. Carl Johanin ja perheen elämä jatkuu linkissä |