Högfors 1918-1933

 Linderin jälkeisten mutkikkaiden finanssijärjestelyjen jälkeen omaisuus siirtyi vuosina 1921-1922 Högfors Oy:lle, josta tuli Rautatieyhtiön pääomistaja. Högforsin edustajina Rautatieyhtiön hallituksessa toimivat puheenjohtajana vapaaherra Johan Cronstedt ja varajäsenenä Hugo Hinnerichsen. Taustalla Linderin omaisuuden uudelleenjärjestelyissä toimi liikemies Leopold Lerche, joka sisällissodan jälkeen oli haalinut itselleen lähes 100 yrityksen omistusta. Hänen rahojensa alkuperästä on esitetty arvailuja, yhtenä että hän teki omaisuussiirtoja Wallenbergien nimiin suvun pysyessä taustalla.

L_Lerche.jpgLerche kuoli äkillisesti vuonna 1927 sydänkohtaukseen Kytäjän mailla. Hänen osuutensa Suomen talouselämän järjestelijänä jäi arvoitukseksi. Ajankohta 1920 luvun alussa oli rahan arvon suhteen heittelehtivä, joten lopullista selvyyttä ei päässyt syntymään hänen omaisuutensa määrästä.

Lerchen järjestelijän roolin jälkeen Salmio siirtyi Högforsin hallituksen ja toimitusjohtajan alaisuuteen. Hallituksen puheenjohtajana Lerchen jälkeen toimi Johan Cronstedt ja varamiehenä Hugo Hinnerichsen, molemmat Lerchen luottohenkilöitä.

Högforsilla oli yhteensä 20 tilaa neljässä pitäjässä. Näistä suurin oli Salmio, jota tuolloin pidettiin erikoisena nähtävyytenä kauniiden näköalojen ja koskemattoman luonnon ansiosta.Salmiosta kehittyi vähitellen pitopaikka hallituksen ja johtoryhmän kokouksille ja vapaa-ajanvietolle.

Vuonna 1923 Lerchen aikana yhtiön maatilojen karjan laatua nostettiin tuomalla Englannista Ayrshire - karjaa. Salmiossa kasvatettiin tuolloin erityisesti yhtiön nuorta karjaa.

Yhtiön uusi toimitusjohtaja vapaaherra Edward Cedercreutz  vaati myös lisää tehoa yhtiön metsänhoidolta. Vuonna 1925 yhtiön uudeksi metsäpäälliköksi tuli Clas Alftan, joka seuraavat 20 vuotta johti yhtiön metsien, mukaan lukien Salmion metsämaan hoitoa. Ennen hänen aikaansa tiedetään Salmion metsien olleen vuosina 1920-1924 "ryöstöhakkuiden” kohteena, kun yhtiö oli muun toimintansa osalta taloudellisissa vaikeuksissa.

Cedercreutz erosi terveydellisistä syistä vuonna 1929 ja toimitusjohtajaksi tullut Gustaf Arppe hiljensi Salmion hakkuiden tahtia ja käynnisti laajan metsien uudistusohjelman. Tänä aikana Salmioon liitettiin lisää tiluksia, joten vuonna 1930 sen kokonaisala oli 4127 ha, josta peltoa oli 67ha ja laidunta 20 ha.

Högforsin aikana Salmion päärakennus vakiintui johtaja Hugo Hinnerichsenin käyttöön (kuva alhaalla). Hänen perheensä kesäkotina Salmio toimi vuoteen 1951 saakka.

Hugo oli naimisissa Malin os. Avellan kanssa ja heillä oli kaksi lasta Marie - Louise, s. 1900 ja Håkan s. 1902. Marie - Louise oli mennyt jo ennen Salmion aikaa naimisiin Jarl Erik Ehrnroothin kanssa, joka myöhemmin toimi Kotkan Sunilan tehtaiden johtajana. Perheessä oli kaksi poikaa Gustaf ja Erik ja Ehrnroothien perhe vieraili joka kesä pitkiä aikoja Hugon ja Malinin luona Salmiossa.

Poika Håkan avioitui Sargit Törnrothin kanssa ja heille syntyi vuonna 1930 tytär Helene. Helene vietti syntymästään saakka kesät isovanhempiensa kanssa Salmiossa. Äiti Sargit työskenteli marsalkka Mannerheimin sihteerinä ja isovanhemmat hoitivat Heleneä kesäajat. Isä Håkan piirsi taitavia kuvia Salmion maisemista. Håkan ja Sargit erosivat vuonna 1937, mutta Helene viihtyi kesät Salmiossa sen jälkeenkin..

Koulun loputtua Hugon autonkuljettaja haki Helenen ja auton takapenkillä istuen vilttien alla ajettiin kohti Salmiota. Tiellä ollutta karjaporttia avaamaan tulleille lapsille Hugo heitti aina muutaman lantin, Helenen mielestä turhan pieniä ja häntä aina hieman hävetti tämä rituaali.

Salmioon muuttivat kesäksi myös kaupungissa työskennellyt palvelusväki, ainakin keittäjä ja sisäkkö. Salonkylästä avuksi palkattiin myös apulaisia, Lamminpään entisen torpan Koskisen perheestä Elina ja Aili olivat kesät Salmiossa. Elina toimi emäntänä ja Aili Helenen hoitajana. Lisäksi väkeen kuului Salmion Nanna (Amanda Lindström), joka asui päärakennuksessa ympärivuotisesti.

Pihapiirissä vietettiin vapaa-aikaa kartanotyyliin erilaisia pelejä pelaten. Ulkona oli puisia kahviryhmiä, kiikkulauta ja keinu. Hugoa kutsuttiin aina tirehtööriksi, rouvaa tirehtöörskäksi, poika Håkania nuoreksi Herraksi ja hänen puolisoaan nuoreksi Rouvaksi.

Puneliassa oli tuolloin runsaasti rapuja ja jokavuotisiin rapujuhliin osallistui aina Högforsilta johtaja Gustaf Arppe vaimoineen. Rouva oli ruotsinkielinen ja hyvin hieno. Hän saapui Salmioon aina valkeassa leningissä valkeat hansikkaat kädessä.

Salmion vieraskirjasta Hinnerichsenien ajalta löytyy myös usein Leppäniemen kartanon Kassarien ja Salon kartanon Helteiden nimet; eli Olssonien tyttärentyttäret ovat vierailleet Salmiossa aina 1950-luvulle saakka.

Hinnerichsenien aikana pihapiirissä oli Helenen muistikuvien mukaan komea, pitkä aitta, viljamakasiini sekä tukeista tehty talli. Erillinen mankelihuone isolla kivimankelilla oli paikkakunnan käytössä. Seinään oli kaiverrettu teksti: Joka käyttä mankeli, putsatko peräs. Sen yhteydessä olivat myös ulkohuoneet. Navetasta tien toisella puolen oli ns. meijeri. Viljamakasiinin päässä oli vellikello, jolla Helene kesäisin soitti ruokatauon alkaneeksi.

Päärakennuksen takana oli sileä kallio, jonka takaa alkoi hevoshaka, joka oli mainio ahomansikkapaikka. Muutenkin kesäisin joka päivä tuli keittiöön ämpärillinen mansikoita syötäväksi. Vielä nykyisin pihapiirissä oleva metsälehmus oli jo 1930-luvun maineeltaan ” Pohjois-Euroopan korkein”. Sen alle haudattiin Helenen kettuterrieri Max, jonka kivi siirrettiin pois alueelta vasta 1990- luvulla.

Soutelemassa käytiin rannan ruuhikopissa olevalla veneellä. Uintia varten mentiin ” santarantaan” Haisevan lammen lähelle.
Tiedetään, että 1930-luvulla Takalan torpassa vanha emäntä myi erilaisia maan antimia. Torpan ikkunat olivat verhoiltu sanomalehtipaperista leikatuilla pitsikuvioilla. Emännän kiusaksi torppaan asettautui väkisin asumaan joku kulkumies, joka vaati emännän saamat rahat sekä humalassa käyttäytyi väkivaltaisesti.

Posti haettiin polkupyörällä Örnin kuistilta, jonne se tuli Pilpalasta. Metsänvartijan torpan, Annilan kohdalla tien toisella puolella majaili vakituisesti mustalaisleiri, jonka ohittaminen aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Torpassa asusti tuolloin metsänvartija Nordström.

Salmion sisällä makuuhuoneissa oli ajan tavan mukaan kommuutit, makuuhuoneessa komea valkoinen peililipasto sekä salissa visakoivulipasto. Salin sohva oli ikkunoiden välissä. Keittiössä oli kaksi vesiämpäriä ja oven ulkopuolella oli iso vaaleansininen tynnyri, jonka Nummenpään Otto täytti navetan kaivosta.

Saunassa käytiin perjantaisin, jolloin vuoro oli talon väellä ja keittiöväellä. Lauantaina saunavuoro oli pehtorilan asukkailla. Pehtorilassa asuivat Edvin Nyberg s.1903 sekä työnjohtaja Kalle Virtanen vaimonsa ja lastensa Paulin, Leon ja Lailan kanssa. Nybergin kuoltua 1930 hänen seuraajakseen tuli vuonna 1905 syntynyt Åkerblom. Virtaset muuttivat pois Salmiosta 1945, kun tila jaettiin.   

 ruokasalissa.jpgHinnerichsen_2.jpgA_Salmio__0019_2.jpg

24280248