Marita Kaatralan työura

Marita Kaatrala työhistoriaa vuodet 1964-2000

Marita30.jpg001_3.jpg

 

Olen työelämäni kulkenut polkua Helsingin yliopiston Matematiikan laitokselta valmistuttuani atk-alan pioneeriaikojen läpi vuodesta 1964 vuoteen 2000, jolloin jäin eläkkeelle, ainakin suurimmaksi osaksi. ATK-ala oli tuolloin itselleni pelastus, koska opiskelun jälkeen yleinen urapolku oli suunnata opettajaksi tai vakuutusmatemaatikoksi. Tietotekniikka kuljetti muita reittejä ohjelmoijasta eri työvaiheiden jälkeen IT-alan hallituksiin ja järjestötehtäviin.

 Lyhyt etapointi, jota saatan myöhemmin aihepiireittäin syventää, koska kokemukseni näyttävät nykyään kuuluvan osaksi digiyhteiskunnan syntyä ja juuria.

1964-1966      ohjelmoija                         Valtion Tietokonekeskus VTKK nimellä Marita Pättö

                                                                              Työsarkana Moottoriajoneuvorekisteri ja Väestörekisteri

 

1966-1968      systeeminsuunnittelija       Eläketurvakeskus ETK nimellä Marita Pättö

Työeläkelainsäädännön atk-ratkaisujen suunnitteluun osallistuminen ja yhteyshenkilö Tietokonepalvelu Oy:n kanssa.

 

1968-1972      atk-kehittämispäällikkö     Helsingin kaupungin sähkölaitos HKS nimellä Marita Pättö

Sähkölaitoksen atk:n PTS suunnittelu sekä tietokonepalvelujen ja hankintojen selvitykset

 

1973-1978      järjestelmäpäällikkö          Oy Rosenlew Ab  nimellä Marita Kaatrala

Järjestelmäkehityksen koordinointi sekä projekti- ja systeemityömenetelmät.                                                                                    Tavoitejohtamisen sisäinen konsultointi, yritysjohdon tietotekniikkavalmennus.

 

1978-1984     liikkeenjohdon konsultti      Ratko-konsultointi Oy, Mec-Rastor 

Yritysjohdon konsultointi- ja valmennus tietotekniikan strategisessa käytössä, tietotekniikkastrategioiden teko sekä resurssikysymykset suurille yrityksille sekä  julkishallinnolle. Vuokrajohtajuudet IT                                                                            

 

1984-1990     toimitusjohtaja                   TT-Innovation Oy, alkuun Finnsystems Oy.

Tietotehtaan johtoryhmän jäsen, Scandsystems  Ab hallituksen jäsen, IDC Suomi hall. puhjoht.

                                                                                

 1990-2000     hallituksen jäsen                Tieto Oy

 

1990-2000     yrittäjä                               Kaatrala Consulting Oy

Yritysjohdon strategiset IT-kysymykset, erilaiset kartoitukset, lausunnot, IT-palveluiden hankintojen ohjaus, yrityskohtaiset johdon valmennukset. Mentorointi.                                                                   

Ohessa

Liikkeenjohdon Instituutti LIFIM yleisillä kursseilla yli 10 v IT strategiaosuudet, yrityskohtaisen strategiakoulutuksen avustaja, SAMI konsulttirengas yhteistyö, Aalto, ent JOKO kouluttaja, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto täydennyskoulutuskeskukset yhteistyö, 3i sijoitusrahaston IT neuvonantaja, monien startup yritysten käynnistystuki ja hallitustyöskentely.                                                                                                                                        

                                                             

Kansainvälisen Naisjohtajainstituutti WOMAN: hallituksen jäsen ja puh.joht, Helsingin Tietokoneyhdistyksen hallituksen puh.joht, Helsingin rationalisointiyhdistyksen hallituksen jäsen, Tietotekniikan Liiton hallituksen jäsen, Liikkeenjohdon konsulttien hallituksen jäsen, Tietoviikko-lehden hallituksen jäsen ja puhjoht.

Artikkeleita alan lehtiin Tietotekniikka, Tietoviikko,  kolumnipalstoja, haastatteluja ym

Kirjoja: Suunnnittelukeskustelu, Informaatiojärjestelmien kehittäminen, useita yhteistyöprojekteja.  

                                                                         

 

 Kurssit                                                         LIFIM pitkä kurssi 170, Maanpuolustuskurssi MPK 135

Muistikuvia työpaikoista ja omista tekemisistä.

Valtion tietokonekeskus VTKK 1964-1966

Keväällä 1964 yliopiston ilmoitustaululla oli lappunen, missä Valtion Tietokonekeskus haki kesäksi ohjelmointiharjoittelijoita moottoriajoneuvorekisterin kehittämiseen. ATK ei ollut itselleni täysin outoa. Olin jo ottanut ainevalikoimaani IBM 1420 konekielisen ohjelmoinnin opettelun ja jatkoin siitä autocoder-kielen hallitsemiseen. Nollien ja ykkösten laskeminen, keskusmuistin riittäminen ja testausaikojen jonottaminen olivat tulleet tutuiksi. Niinpä päätin hakea VTKK:sta kesätöitä ja aloitin kesäkuun alussa ohjelmointiharjoittelijana Bottan talossa moottoriajoneuvorekisterissä, jossa jaospäällikkönä oli Juhani Luukkonen, jonka kanssa monasti myöhemminkin työuramme sivusivat.

Harjoittelijana en päässyt vielä tekemään kesällä ohjelmia, mutta sain kerätä erilaisia tilastotietoja, tehdä ohjelmoijille testiaineistoja sekä lajitella reikäkortteja. Englanninkielisiä kursseja ja lehtiä oli runsaasti tarjolla. Tuntui, että tietokoneella voi  ratkaista kaikki yhteiskunnan ongelmat. 

Työtoverit olivat pääasiassa alalle tyypillisesti miehiä, työpaikan henki oli rento ja runsaasti kuljettiin myös yhdessä vapaa-aikana.  Olimme aktiivisia VTKK:n henkilökuntakerhon rientojen järjestämisessä. Suurin osa muistakin opiskeli yliopistolla matemaattisia aineita ollen opinnoissaan pitemmällä. Palkkaus atk-alalla oli opiskelijan silmin erinomainen

Kesän aikana huomasin, että haluaisin jatkaa töissä myös syksyllä ja päätin saada luonnontieteiden kandidaatin paperit ulos ennen vakituista työtä. Loppuvuodesta 1964 siirryin Väestörekisterijaokseen, jota tuolloin veti Yrjö Seppälä ja ystävystyin pian myös hänen tulevan vaimonsa Hilkan kanssa. Työpaikka sijaitsi alkuun Aleksilla, mutta siirtyi myöhemmin Hankenin ylimpään kerrokseen. Ensimmäisiä töitäni oli olla mukana suunnittelemassa kaikelle kansalle kaavailtua väestörekisterikorttia. Lainasin lomakeoppaan ja ryhdyin piirtämään mielessä tulostimen kirjoituskenttien rajoitukset verrattuna kirjoituskoneen tabulaattoreihin. Lisäksi muistan suunnitelleeni henkilötunnuksen rakennetta ja numeroiden riittävyyttä suhteessa väestöön sekä tunnistautumista. 

Väestöjaoksessa pääsin hyödyntämään muita laudaturkurssejani. Seppälän Yrjön johdolla tutkimme operaatioanalyysin käyttöä valtion ennusteissa, laadimme epädynaamisen ohjelmoinnin sovelluksia sekä jopa yritimme tehdä valtion budjetin automaattisesti. Tietokoneaika piti itse varata Ruoholahden konesalilta ja monasti se merkitsi öistä työmatkaa kävellen läpi Töölön reikäkortit käsilaukussa.

Ohjelmointikurssit laajenivat koskemaan IBM 360 ympäristöä. Cobol alkoi yleistymään, vaikka itse koin Fortranin paremmaksi. VTKK:n sisäisessä koulutuksessa pääsin myös hyvin kursseille. Näin ohjelmoijasta kehittyi vähitellen systeeminsuunnittelija, vaikka käytännössä tehtäväkuvaus ei ihmeemmin muuttunut.

Työsuhde Valtion Tietokonekeskukseen päättyi syksyyn 1966, kun en äitiyslomalta, joka tuolloin oli 3 kk pitkä, enää palannut takaisin, Kävin luovuttamassa henkilökorttini, tuolloin järjestysnumero 60 paikkeilla, takaisin henkilöstöosastolle. Sain kuulla, että tälläisia naiset ovat. Jättävät tärkeät työt kesken. Muistan vastanneeni samaan tyyliin: Vapautan sitten tämän henkilönumeron pysyvästi miesten käyttöön. Tästäköhän juontaa myöhempi kiinnostukseni järjestötyössä  naisten uramahdollisuuksien edistämiseen. 

Eläketurvakeskus  ETK 1966-1968

Eläketurvakeskus sijaitsi Helsingin keskustassa Kalevankatu 4:ssä ja hain sinne systeeminsuunnittelijaksi lehtihaun perusteella syksyllä 1966.

ETK:n historiikki kuvaa hyvin sen aikaista työilmapiiriä:
" Työntekijät toki teitittelivät esimiehiään ja toisiaankin. Tittelit olivat tärkeitä, ja kaikki olivat vähintään neitejä, rouvia tai herroja. Pukeutumista säädeltiin vielä 1960-luvulla ankarasti. Naiset eivät saaneet käyttää pitkiä housuja ilman esimiehen lupaa, hameiden tuli yltää polviin ja olkapäiden piti olla peitossa. Miesten asu oli tumma puku, kauluspaita ja solmio tai rusetti. Pukeutumisen lisäksi myös käytöksen odotettiin 1960-luvulla olevan hillittyä. Kun kortiston tytöt olivat nauraneet jollekin sattumukselle ääneen, esimies oli käskenyt lopettamaan heti sanoen: ”Ei tämä mikään ilotalo ole, vaikka yleisellä osastolla ollaankin”.

"ETK:n alkutaipaleella tärkeimmät toimistotyökalut olivat kirjoituskone, kynä ja paperia sekä puhelin. Tekstit laadittiin aluksi kirjoittamalla ne käsin ruutupaperille, josta konekirjoittamo kirjoitti ne puhtaaksi vahaksille, jolloin syntyi myös kopioita. Lyijykynä oli siten tärkeä työväline ja niitä käytettiin säästeliäästi erityisen jatkeen kanssa aivan loppuun. Ne, kuten muutkin konttoritarvikkeet, olivat toimistopäällikkö Lauri Mäkeläisen takana. Uutta lyijykynää oli anottava entinen nysä todisteena siitä, että se todellakin oli loppuun käytetty. Säästeliäisyys ulottui myös muihin toimistokuluihin. Kirjekuoret käännettiin ja käytettiin talon sisällä toiseen kertaan. Oikoluetut konekirjoitetut tekstit vietiin toimistopäällikön hyväksyttäväksi. Joskus kirjeitä jouduttiin muokkaamaan useamman kerran. Joka muutoksen jälkeen konekirjoittaja kirjoitti kirjeen alusta loppuun uudelleen."

Työeläkelainsäädäntö oli vielä tuore ja siihen liittyi paljon perustavaa suunnittelutyötä. Olin vakuutusteknisellä osastolla, jota veti Jouko Sirkesalo ja lähin esimieheni oli Tarmo Siikaniva  Puoli vuotta olin toimitusjohtajan sihteerinä ja opin hoitamaan kaikenlaisia peitetehtäviä Markku Kaikkosen ollessa sangen epäsosiaalinen, mutta reilu esimies.

Työhöni kuului jossain vaiheessa Työeläkekortin suunnittelua eli miten se istuu lomakestandardeihin ja samalla tietokoneen tulostukseen. Tuttua jo Väestörekisteristä. Valvoin myös Kelan ja ETK:n välistä rekisteritietojen vaihtoa kuolintiedoista ja muistan, kuinka hirvitti, kun rekkalastillinen pahvilaatikoita saapui lävistettäväksi reikäkorteille ja tietojen täsmäytysajo kesti monta vuorokautta. Aika moni kuoli paperilla turhaan, mutta siihen aikaan tekemällä opittiin.  

Opin paljon isojen tietovarastojen hoidosta. Ylläpidon hankaluudesta. Muutosten teon vaikeudesta. Istuin mukana pitkissä neuvotteluissa, pitäen pöytäkirjaa ja usein ollen kohtuullisen tietämätön, mistä oikein oli kyse juridiikan rivien välissä. Opin laatimaan pöytäkirjoja, oikolukemaan mietintöjä, suunnittelemaan lomakkeita ja aloitin myös aktiivisen osallistumisen silloisen Tietokoneyhdistyksen toimintaan.

Työtoverit olivat pääosin suorittaneet vakuutusmatematiikon tutkinnon. Itse en ollut kiinnostunut alasta, ainoastaan tietokoneiden käytöstä. Varsinainen atk-työ tapahtui Tietokonepalvelussa TKP, mutta roolini oli edustaa asiakasta heihin päin erilaisissa suunnittelupalavereissa.

Pikku hiljaa kasvoi epäluulo, että mielenkiintoiset työt ovat jossain muualla, lähempänä sitä, miten järjestelmiä käytetään ja mihin. Tai sitten systeemityömenetelmiä, jotka tuolloin olivat lapsenkengissä. Tuntui, että systeemilogiikka oli käytännössä työnkulkukaavioiden piirtelyä. Mitä niillä saadaan tulokseksi ja miten kohteet valitaan, oli itselleni täysin pimennossa. Maailmanparantajalle oli oltava jossain sopiva työ. Niinpä aloin seurata työpaikkailmoituksia. 

jatkuu  

 

24280248