Marita Kaatralan työura

Marita Kaatrala työhistoriaa vuodet 1964-2000

Marita302.jpg

OMAKUVA.JPG

Olen työelämäni kulkenut polkua Helsingin yliopiston Matematiikan laitokselta valmistuttuani atk-alan pioneeriaikojen läpi vuodesta 1964 vuoteen 2000, jolloin jäin eläkkeelle, ainakin suurimmaksi osaksi. ATK-ala oli tuolloin itselleni pelastus, koska opiskelun jälkeen yleinen urapolku oli suunnata opettajaksi tai vakuutusmatemaatikoksi. Tietotekniikka kuljetti muita reittejä ohjelmoijasta eri työvaiheiden jälkeen IT-alan hallituksiin ja järjestötehtäviin.

Lyhyt etapointi, jota saatan myöhemmin aihepiireittäin syventää, koska kokemukseni näyttävät nykyään kuuluvan osaksi digiyhteiskunnan syntyä ja juuria.

1964-1966 ohjelmoija Valtion Tietokonekeskus VTKK nimellä Marita Pättö 

Työsarkana Moottoriajoneuvorekisteri ja Väestörekisteri

1966-1968 systeeminsuunnittelija Eläketurvakeskus ETK nimellä Marita Pättö

Työeläkelainsäädännön atk-ratkaisujen suunnitteluun osallistuminen ja yhteyshenkilö Tietokonepalvelu Oy:n kanssa.

1968-1972 atk-kehittämispäällikkö Helsingin kaupungin sähkölaitos HKS nimellä Marita Pättö

Sähkölaitoksen atk:n PTS suunnittelu sekä tietokonepalvelujen ja hankintojen selvitykset

1973-1978 järjestelmäpäällikkö Oy Rosenlew Ab nimellä Marita Kaatrala

Järjestelmäkehityksen koordinointi sekä projekti- ja systeemityömenetelmät. Tavoitejohtamisen sisäinen konsultointi, yritysjohdon tietotekniikkavalmennus.                                                                       

1978-1984 Liikkeenjohdon konsultti Ratko-konsultointi Oy, Mec-Rastor 

Yritysjohdon konsultointi- ja valmennus tietotekniikan strategisessa käytössä, tietotekniikkastrategioiden teko sekä resurssikysymykset suurille yrityksille sekä julkishallinnolle. Vuokrajohtajuudet IT                                                             

1984-1990 Toimitusjohtaja TT-Innovation Oy, alkuun Finnsystems Oy.

Tietotehtaan johtoryhmän jäsen, Scandsystems Ab hallituksen jäsen, IDC Suomi hall. puh.joht.

1990-2000 Hallituksen jäsen Tietotehdas, myöh Tieto Corp

1990-2000 Yrittäjä Kaatrala Consulting Oy

Yritysjohdon strategiset IT-kysymykset, erilaiset kartoitukset, lausunnot, IT-palveluiden hankintojen ohjaus, yrityskohtaiset johdon valmennukset. Mentorointi.                                                                   

Ohessa

Liikkeenjohdon Instituutti LIFIM yleisillä kursseilla yli 10 v IT strategiaosuudet, yrityskohtaisen strategiakoulutuksen avustaja, SAMI konsulttirengas yhteistyö, Aalto, ent. JOKO kouluttaja, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto täydennyskoulutuskeskukset yhteistyö, 3i sijoitusrahaston IT neuvonantaja, monien startup yritysten käynnistystuki ja hallitustyöskentely. 

Kansainvälisen Naisjohtajainstituutti WOMAN: hallituksen jäsen ja puh.joht, Helsingin Tietokoneyhdistyksen hallituksen puh.joht, Helsingin rationalisointiyhdistyksen hallituksen jäsen, Tietotekniikan Liiton hallituksen jäsen, Liikkeenjohdon konsulttien hallituksen jäsen, Tietoviikko-lehden hallituksen jäsen ja puh.joht. Lisäksi lukuisten IT-alaa koskevien tutkimusryhmien ja yhteistyöryhmien puheenjohtajuus aiheina esim. " Tietokoneet ja työllisyys", " Tietokoneiden työympäristökysymykset" ym.

Artikkeleita alan lehtiin Tietotekniikka, Tietoviikko, kolumnipalstoja, haastatteluja ym

Kirjoja: Suunnnittelukeskustelu, Informaatiojärjestelmän kehittäminen, useita yhteistyöprojekteja.  

Kurssit: LIFIM pitkä kurssi 170, Maanpuolustuskurssi MPK 135

Muistikuvia työpaikoista ja omista tekemisistä.

Valtion tietokonekeskus VTKK 1964-1966

Keväällä 1964 yliopiston ilmoitustaululla oli lappunen, missä Valtion Tietokonekeskus haki kesäksi ohjelmointiharjoittelijoita moottoriajoneuvorekisterin kehittämiseen. ATK ei ollut itselleni täysin outoa. Olin jo ottanut ainevalikoimaani IBM 1420 konekielisen ohjelmoinnin opettelun ja jatkoin siitä autocoder-kielen hallitsemiseen. Nollien ja ykkösten laskeminen, keskusmuistin riittäminen ja testausaikojen jonottaminen olivat tulleet tutuiksi. Niinpä päätin hakea VTKK:sta kesätöitä ja aloitin kesäkuun alussa ohjelmointiharjoittelijana Bottan talossa moottoriajoneuvorekisterissä, jossa jaospäällikkönä oli Juhani Luukkonen, jonka kanssa monasti myöhemminkin työuramme sivusivat. 

Harjoittelijana en päässyt vielä tekemään kesällä ohjelmia, mutta sain kerätä erilaisia tilastotietoja, tehdä ohjelmoijille testiaineistoja sekä lajitella reikäkortteja. Englanninkielisiä kursseja ja lehtiä oli runsaasti tarjolla. Tuntui, että tietokoneella voi ratkaista kaikki yhteiskunnan ongelmat. 

Työtoverit olivat pääasiassa alalle tyypillisesti miehiä, työpaikan henki oli rento ja runsaasti kuljettiin myös yhdessä vapaa-aikana.  Olimme aktiivisia VTKK:n henkilökuntakerhon rientojen järjestämisessä. Suurin osa muistakin opiskeli yliopistolla matemaattisia aineita ollen opinnoissaan pitemmällä. Palkkaus atk-alalla oli opiskelijan silmin erinomainen 

Kesän aikana huomasin, että haluaisin jatkaa töissä myös syksyllä ja päätin saada luonnontieteiden kandidaatin paperit ulos ennen vakituista työtä. Loppuvuodesta 1964 siirryin Väestörekisterijaokseen, jota tuolloin veti Yrjö Seppälä ja ystävystyin pian myös hänen tulevan vaimonsa Hilkan kanssa. Työpaikka sijaitsi alkuun Aleksilla, mutta siirtyi myöhemmin Hankenin ylimpään kerrokseen. Ensimmäisiä töitäni oli olla mukana suunnittelemassa kaikelle kansalle kaavailtua väestörekisterikorttia. Lainasin lomakeoppaan ja ryhdyin piirtämään mielessä tulostimen kirjoituskenttien rajoitukset verrattuna kirjoituskoneen tabulaattoreihin. Lisäksi muistan suunnitelleeni henkilötunnuksen rakennetta ja numeroiden riittävyyttä suhteessa väestöön sekä tunnistautumista. 

Väestöjaoksessa pääsin hyödyntämään muita laudaturkurssejani. Seppälän Yrjön johdolla tutkimme operaatioanalyysin käyttöä valtion ennusteissa, laadimme epädynaamisen ohjelmoinnin sovelluksia sekä jopa yritimme tehdä valtion budjetin automaattisesti. Tietokoneaika piti itse varata Ruoholahden konesalilta ja monasti se merkitsi öistä työmatkaa kävellen läpi Töölön reikäkortit käsilaukussa. 

Ohjelmointikurssit laajenivat koskemaan IBM 360 ympäristöä. Cobol alkoi yleistymään, vaikka itse koin Fortranin paremmaksi. VTKK:n sisäisessä koulutuksessa pääsin myös hyvin kursseille. Näin ohjelmoijasta kehittyi vähitellen systeeminsuunnittelija, vaikka käytännössä tehtäväkuvaus ei ihmeemmin muuttunut.

Työsuhde Valtion Tietokonekeskukseen päättyi syksyyn 1966, kun en äitiyslomalta, joka tuolloin oli 3 kk pitkä, enää palannut takaisin, Kävin luovuttamassa henkilökorttini, tuolloin järjestysnumero 60 paikkeilla, takaisin henkilöstöosastolle. Sain kuulla, että tällaisia naiset ovat. Jättävät tärkeät työt kesken. Muistan vastanneeni samaan tyyliin: Vapautan sitten tämän henkilönumeron pysyvästi miesten käyttöön. Tästäköhän juontaa myöhempi kiinnostukseni järjestötyössä naisten uramahdollisuuksien edistämiseen. 

Eläketurvakeskus ETK 1966-1968

Eläketurvakeskus sijaitsi Helsingin keskustassa Kalevankatu 4:ssä ja hain sinne systeeminsuunnittelijaksi lehtihaun perusteella syksyllä 1966. 

ETK:n historiikki kuvaa hyvin sen aikaista työilmapiiriä:

" Työntekijät toki teitittelivät esimiehiään ja toisiaankin. Tittelit olivat tärkeitä, ja kaikki olivat vähintään neitejä, rouvia tai herroja. Pukeutumista säädeltiin vielä 1960-luvulla ankarasti. Naiset eivät saaneet käyttää pitkiä housuja ilman esimiehen lupaa, hameiden tuli yltää polviin ja olkapäiden piti olla peitossa. Miesten asu oli tumma puku, kauluspaita ja solmio tai rusetti. Pukeutumisen lisäksi myös käytöksen odotettiin 1960-luvulla olevan hillittyä. Kun kortiston tytöt olivat nauraneet jollekin sattumukselle ääneen, esimies oli käskenyt lopettamaan heti sanoen: ”Ei tämä mikään ilotalo ole, vaikka yleisellä osastolla ollaankin”.

"ETK:n alkutaipaleella tärkeimmät toimistotyökalut olivat kirjoituskone, kynä ja paperia sekä puhelin. Tekstit laadittiin aluksi kirjoittamalla ne käsin ruutupaperille, josta konekirjoittamo kirjoitti ne puhtaaksi vahaksille, jolloin syntyi myös kopioita. Lyijykynä oli siten tärkeä työväline ja niitä käytettiin säästeliäästi erityisen jatkeen kanssa aivan loppuun. Ne, kuten muutkin konttoritarvikkeet, olivat toimistopäällikkö Lauri Mäkeläisen takana. Uutta lyijykynää oli anottava entinen nysä todisteena siitä, että se todellakin oli loppuun käytetty. Säästeliäisyys ulottui myös muihin toimistokuluihin. Kirjekuoret käännettiin ja käytettiin talon sisällä toiseen kertaan. Oikoluetut konekirjoitetut tekstit vietiin toimistopäällikön hyväksyttäväksi. Joskus kirjeitä jouduttiin muokkaamaan useamman kerran. Joka muutoksen jälkeen konekirjoittaja kirjoitti kirjeen alusta loppuun uudelleen." 

Työeläkelainsäädäntö oli vielä tuore ja siihen liittyi paljon perustavaa suunnittelutyötä. Olin vakuutusteknisellä osastolla, jota veti Jouko Sirkesalo ja lähin esimieheni oli Tarmo Siikaniva. Puoli vuotta olin toimitusjohtajan sihteerinä ja opin hoitamaan kaikenlaisia peitetehtäviä Markku Kaikkosen ollessa sangen epäsosiaalinen, mutta reilu esimies. Kuvassa esimieheni T Siikanivan kanssa.

ETK.jpg

Työhöni kuului jossain vaiheessa Työeläkekortin suunnittelua eli miten se istuu lomakestandardeihin ja samalla tietokoneen tulostukseen. Tuttua jo Väestörekisteristä. Valvoin myös Kelan ja ETK:n välistä rekisteritietojen vaihtoa kuolintiedoista ja muistan, kuinka hirvitti, kun rekkalastillinen pahvilaatikoita saapui lävistettäväksi reikäkorteille ja tietojen täsmäytysajo kesti monta vuorokautta. Aika moni kuoli paperilla turhaan, mutta siihen aikaan tekemällä opittiin.  

Opin paljon isojen tietovarastojen hoidosta. Ylläpidon hankaluudesta. Muutosten teon vaikeudesta. Istuin mukana pitkissä neuvotteluissa, pitäen pöytäkirjaa ja usein ollen kohtuullisen tietämätön, mistä oikein oli kyse juridiikan rivien välissä. Opin laatimaan pöytäkirjoja, oikolukemaan mietintöjä, suunnittelemaan lomakkeita ja aloitin myös aktiivisen osallistumisen silloisen Tietokoneyhdistyksen toimintaan. 

Työtoverit olivat pääosin suorittaneet vakuutusmatematiikon tutkinnon. Itse en ollut kiinnostunut alasta, ainoastaan tietokoneiden käytöstä. Varsinainen atk-työ tapahtui Tietokonepalvelussa TKP, mutta roolini oli edustaa asiakasta heihin päin erilaisissa suunnittelupalavereissa. Pikkuhiljaa kasvoi epäluulo, että mielenkiintoiset työt ovat jossain muualla, lähempänä sitä, miten järjestelmiä käytetään ja mihin. Tai sitten systeemityömenetelmiä, jotka tuolloin olivat lapsenkengissä. Tuntui, että systeemilogiikka oli käytännössä työnkulkukaavioiden piirtelyä. Mitä niillä saadaan tulokseksi ja miten kohteet valitaan, oli itselleni täysin pimennossa. Maailmanparantajalle oli oltava jossain sopiva työ. Niinpä aloin seurata työpaikkailmoituksia. 

Helsingin kaupungin sähkölaitos 1968-1972  

Vuonna 1968 huomasin ilmoituksen, missä Helsingin kaupungin sähkölaitos haki ATK-kehittämispäällikköä. Päätin hakea, koska sana ”päällikkö” kiinnosti. Yllätyksekseni minut kutsuttiin haastatteluun ja toimistopäällikkö Bergström päätti ottaa riskin ja palkata naisen, kuten hän myöhemmin tunnusti. 

Minulla ei ollut suoria alaisia, mutta vastuullani olivat ns. atk:n PTS-asiat. Jouduin neuvotteluihin kaupungin eri laitosten kanssa, selvittelemään prosessiautomaatiota ja vetämään sähkölaitoksen oman tietokoneen hankinnan kartoitusta. Lisäksi laadimme kaupungin laitosten yhteisessä työryhmässä pelisäännöt ja toimintatavat laitosten atk-toimintamallille. Varsinainen tietokonelaitteisto oli yhteinen Helsingin kaupungin Tietojenkäsittelykeskuksessa, mutta laitokset tekivät itsenäisesti järjestelmien kehitystyön ja ohjelmoinnin.  Sähkölaitoksen atk-asiat kokonaisuudessaan olivat tuolloin osa järjestelytoimistoa hallinnollisen osaston alaisuudessa. Näin liityin myös Helsingin Rationalisointiyhdistykseen ja toimin aktiivisesti myös Helsingin Tietokoneyhdistyksessä. 

Työ vaati jatkuvia täydennysopintoja. Useimmat kurssit olivat IBM:n järjestämiä Rakennusmestarien talolla. Varsinainen onnenpotku osui kohdalleni, kun tekninen lautakunta päätti lähettää minut esimieheni kanssa kuukauden kurssille Tukholmaan IBM:n Nordic Education Centeriin. Sain siellä hyvän läpileikkauksen koko atk-toimialaan, sen johtamiseen ja teknologioihin. Mitään vastaavaa koulutusta ei Suomessa tuolloin ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti oli aikamoinen haaste heittäytyä skandinaaviseen kielikylpyyn, mutta onneksi olin oppikouluaikana viettänyt yhden kesän piikomassa Tukholmassa ja näin seutukunta oli tuttu ja arkikieli sujui. Kuvassa kurssilaiset Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja 3 kpl Suomesta.IBM1969.jpg

Tietokonehankintaan liittyen kävimme DataSaabin tehtailla, osallistuin NordData tapahtumiin Pohjoismaissa sekä kävin Oslossa ja Stavangerissa katsastamassa paikallisten sähkölaitosten toimintaa. Sähkölaitoksen atk:n työpaikat olivat ensin Pikku Roballa, sieltä Seurahuoneen taloon, josta Erottajalle kerrostaloon ja lopuksi Aallon suunnittelemaan sähkötaloon. 

NordData_68.jpg

Kirjoittelin atk-asioista aktiivisesti HKS:n henkilöstölehteen ja tältä pohjalta kehittyi myöhempi aktiivinen lehtitoimintani atk-alalla. 

Infokirja.JPG

Olin pari vuotta mukana 8-hengen työryhmässä kehittämässä uutta systematiikkaa tietojärjestelmien kehitystyöhön Suomessa. Risto Ankio veti porukkaa Tietojenkäsitelyliiton puitteissa ja pitkällisen ponnistuksen jälkeen saimme aikaiseksi aiheesta vuonna 1972 julkaistun kirjan: Informaatiojärjestelmien kehittäminen. Kirja toimi aihepiirin ainoana oppikirjana vuosikausia. Sen julkistus johti myös julkisiin esiintymisiin. Puhuin ATK-päivillä aiheesta: Kentän huomioon ottaminen tietojärjestelmien kehittämisessä ja seuraavana vuonna Kööpenhaminassa ruotsiksi samasta aiheesta NordDatassa. Silloin todella käytettiin sanaa ”kenttä” kuvaamaan järjestelmien käyttäjiä. 

Vuonna 1972 syksyllä tapahtui sähkölaitoksen atk-asioissa uudelleenorganisointia ja oma tehtäväni ei olisi jatkunut enää itselleni mielenkiintoisena. Oli taas aika tutustua Hesarin avoimiin työpaikkoihin.

Oy Rosenlew Ab 1973-1978

images.jpgTalvella 1973 oli Hesarissa mielenkiintoni herättänyt ilmoitus, missä Rosenlew haki järjestelmäpäällikköä. Oli mahdollisuus miettiä yritysten tietojärjestelmien kokonaisuutta atk-järjestelmien taustalla. Kun toimitusjohtaja Gustav Rosenlew soitti, sain kuulla saaneeni työn. Nyt oli myös paikkakunnan vaihdon aika ja sukunimi vaihtui Pättö nimestä takaisin omaksi nimeksi.

Tehtäväalueen jouduin tarkemmin määrittämään itse; tarvittiin erilaisia projekti – ja tietojärjestelmätyöhön liittyviä yhteisiä menettelytapoja ja suunnittelukäytäntöjä eri teollisuusryhmien kesken sekä hankkeiden koordinointia. Yrityksen johtoryhmä tarvitsi kehittäjää yrityssuunnittelun ja tavoitejohtamisen alueella. Näin oma näkökulmani laajentui koskemaan liiketoiminnan kehitystarpeita, niiden vaatimuksia atk-toiminnalle sekä johdon ja esimiesten atk-valmiuksien kehittämistä. Samalla pääsin kouluttamaan myös itseäni uusiin aiheisiin ja pääosin ulkomailla. Elämäni ensimmäinen New Yorkin työmatka käynnistyi näistä tarpeista.

Rosenlewin antamat erinomaiset mahdollisuudet kehittää omaa osaamistaan kantoivat myös tulosta. Osallistuin 3 hengen ryhmässä Yritystalouden julkistamaan ja Mec - Rastorin tilaamaan kirjoituskilpailuun liittyen yrityssuunnitteluun. Työryhmämme Ola Tiusanen, Heikki Räikkönen ja minä, olimme yksi kolmesta voittajasta. Artikkelin otsakkeena oli " Johtamisen kehityssuunnat" ja ideana, ettei johtamisessa ole yhtä oikeata lähestymistapaa eli ajankohtainen teema edelleen. Kuva julkistamistilaisuudesta. Tuohon aikaan oli muodissa tavoitejohtaminen, jonka ajateltiin riittävän kokonaisratkaisuksi ja me olimme tietty eri mieltä. Enpä tuolloin vielä osannut kuvitella, että pari vuotta myöhemmin olisin jo konsulttina Mec - Rastorissa. 

Mec-Rastor.jpg

Myöhemmin voitin yksin Talouselämälehden kirjoituskilpailun aiheena: Tavoitejohtamisen tulevaisuus- onko sitä? Tuolloin vahvistui usko, että siivet kantavat myös atk-kehittämisasioiden ulkopuolelle.

Talouselama.jpg

Osallistuin Ryhmätyö ry:n ryhmädynamiikkakoulutukseen kolmen viikon kokonaisajan. Vetäjänä oli Per Charpantier. Näin sain virallisen todistuksen ryhmän johtamisen valmiuksista. Ja aloin asteittain kiinnostua enemmänkin ihmisten vuorovaikutuksen osaamisesta. Olin työn sisällön puolesta siirtynyt atk-asioista yhä enemmän johtamisen alueelle ja kävin erilaisia Ekonomiliiton tarjoamia talous- ja liiketoimintakursseja. Näihin aikoihin IBM:n silloinen toimitusjohtaja Olli Varho, jonka luennot yliopistolla olivat aikanaan tehneet syvän vaikutuksen, kutsui minut osallistumaan ns. Tornin tulevaisuuskeskusteluihin, joissa meitä kävi kymmenkunta eri atk-alan osapuolta vaihtamassa näkemyksiä kuukausittain. Siellä syntyi visionäärisiä ajatuksia Suomen tulevasta tietotekniikan kehityksestä. Keskustelut katkesivat, kun Olli menehtyi Rissalan lento-onnettomuudessa.

Bo Jäghult : Suunnittelukeskustelu osastossa LiiketalousRosenlewilla vedin tavoitejohtamisprojektia ja mietin yrityssuunnittelun menetelmiä. Rosenlewin sisäistä tavoitejohtamisohjelmaa suunniteltaessa kävi ilmi, ettei löytynyt suomenkielistä kehittämiskeskusteluja kuvaavaa kirjaa esimiehille. Niinpä otimme henkilöstöpäällikkö H-P Ihatsun kanssa yhteyttä kustantajiin ja toimitimme Suunnittelukeskustelu- nimisen kirjan, jonka alkuperäinen versio oli ruotsalaisen Bo Jäghultin laatima. Suomensimme tekstin ja täydensimme sen kotimaisilla esimerkeillä. Kirja oli pitkään oppikirjana eri johtamiskoulutusta tekevillä tahoilla. 

Osallistuin moniin ulkomaisiin seminaareihin New Yorkissa, Lontoossa ja Pariisissa sekä tapasin aihepiirin guruja. Kouluaikainen kieliopiskelu saksa, latina oli koko työelämän ajan haittana, kun sujuvaa englantia olisin tarvinnut todella paljon. Toisaalta, jos olisin kielen hyvin hallinnut, niin tuskinpa työni olisi pysyvästi säilynyt Suomessa. Kansainvälisesti oli tuolloin paljon kysyntää liiketoiminnan ja tietotekniikan yhdistävälle osaamiselle.

Vaikka yritykset kilpailivat keskenään, niin kaikkien etu oli tehdä yhteistyötä tietojärjestelmien alueella, vaihtaa kokemuksia ja tutustua toisten tekemiin ratkaisuihin. Rosenlewilla olin tiiviissä yhteistyötä muiden suomalaisten monitoimialayritysten systeemikehitysväen kanssa.  Lisäksi kirjoitin jatkuvasti artikkeleita ja kolumneja Atk:n tietosanomiin, myöh. Tietotekniikka-lehteen ja sen jälkeen Tietoviikkoon.

Ammatillisesti viihdyin hyvin Rosenlewilla, mutta Poriin en osannut kotiutua. Kotikaupunkiin Kotkaan oli pitkä matka sekä henkisesti että fyysisesti. Niinpä kun sain puhelun Mec-Rastorilta, missä kysyttiin, kiinnostaisiko minua lähteä mukaan uuteen perusteilla olevaan yritykseen, joka erikoistuu liikkeenjohdon tietotekniikka-asioiden konsultointiin, niin en tarvinnut pitkää miettimisaikaa.

Ratko-konsultointi OY 1978-1984

Suomessa ei ollut vielä 1970-luvun lopulla kotimaista konsulttiyritystä, joka olisi tarkastellut tietotekniikkaa yritysten liiketoiminnan näkökulmasta. Atk-investoinnit olivat kasvaneet merkittäviksi ja yritysjohdon ja käyttäjien tietotarpeet törmäsivät tietotekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin, kuten monasti vielä nykyäänkin. Kiteyttäen yritysten strategioiden läpivienti oli entistä riippuvaisempi siitä, minkälaista tukea tietojärjestelmäprojektit ja atk-toiminta tarjosivat yritysten toiminnalle. Mec-Rastorin johto oli huomannut uuden tarpeen ja kauppaneuvos Unto Eskola, tuolloin M-R:n hallituksesta oli ottanut tehtäväkseen perustaa erillisen tytäryhtiön, joka tarjoaisi yritysjohdolle toimittajista riippumatonta apua. Alkuun oli tarkoitus lähteä liikkeelle neljällä konsultilla ja katsoa, miten markkina vastaa tarjontaan.

Ratko-konsultoinnin toiminta käynnistyi Katajanokalla M-R:n tiloissa toimitusjohtajana Reino Knaapila ja konsultteina Markus Sell, Tapani Järvinen ja minä. Lisäksi luonnollisesti kaikkien Mec-Rastorin lähes 100 henkilön tuki. Konsulttien joukossa olin ainoa nainen, mutta rooliin olin tottunut jo monissa aiemmissa atk-yhteyksissä. Olin nyt ensi kertaa työsuhteessa pk-yrityksessä, missä jokaisen henkilön työpanos näkyi suoraan sen tuloksessa. Uusi näkökulma itselleni suurten organisaatioiden jälkeen. Asiakkaiden hankinta, projektien suunnittelu- ja hinnoittelu sekä toimeenpanon seuranta oli kaikki muutettava päivittäiseksi toiminnaksi tavoitelaskutuksen aikaansaamiseksi. Kuva toiminnan käynnistystilaisuudesta.

Marita_n_1964_0002.jpg

Konsultin työ piti sisällään runsaasti matkapäiviä, aikaisia lähtöjä asiakkaiden luo autolla tai lentäen, hotelliyöpymisiä, pitkiä iltoja työpapereiden äärellä. Ensimmäinen työmatkani suuntautui Tampereelle Finlaysonille osana M-R:n isompaa toimeksiantoa. Pian aloitin Turussa vuokratoimitusjohtajuuden kolmen kuukauden ajan Dataflow Oy:ssa, joka oli Siljan ja Enso-Gutzeitin Finnjetin varausjärjelmää varten perustettu yhteisyritys. Väliin seminaariesiintymisiä, myyntikäyntejä, toimittajatapaamisia, atk-ammattilaisten rekrytointia, esitutkimuksia ja kartoituksia, projektien valvontapalavereita. Summa summarum: työ oli vaihtelevaa, monta palloa oli pidettävä ilmassa samaan aikaan, paljon ihmisten tapaamisia ja itselleni vieraisiin asioihin paneutumista. Kaikkea tätä ja paljon muuta. Jokainen päivä oli erilainen.

Vuosien mukana oma kokemuskenttä laajeni, asiakassuhteet vakiintuivat, monien kanssa yhteinen tekeminen eri muodoissa jatkui vuosia. Yksittäiset toimeksiannot muuttuivat luonteeltaan jatkuviksi seurantatehtäviksi. Monien asiakkaiden kanssa järjestin tutustumismatkoja maailmalle alan toimiviin ratkaisuihin, toimin mentorina taustalla erikoistilanteissa, tein vuokrajohtajuuksia muutosvaiheissa, järjestin valmennusta yritysten eri henkilöryhmille. Samaan aikaan Ratkon konsulttimäärä kasvoi ja toimintatavat monipuolistuivat. Muutto Tapiolaan Mec-Rastorin omaan toimitaloon tuli ajankohtaiseksi. Kuvissa Ratkon mainoksia. Emme siis myyneet tuotteita vaan itseämme.

ratko1.jpg

ratko2_0002.jpg

Mutta sitten tuli taas pohdintaa aiheuttava puhelinsoitto…. Olin viihtynyt hyvin konsultin työssä ja Ratkon joukoissa, mutta tulosvastuu oli jäänyt lyhyiden vuokrajohtajuuksien varaan. Konsulttina osaamisen kehittyminen oli jatkuvaa, mutta esimiestyötaidot, organisaation kehittäminen ja erilaiset johtamisen osa-alueet olivat jääneet teorian tasolle. Niinpä mietittyäni siirryin uudelle polulle.

Finnsystems OY ja TT-Innovation OY 1984-1990

Soittaja oli Juhani Luukkonen, pörssiyhtiö Tietotehtaan silloinen toimitusjohtaja ja esimieheni ajalta, kun aloitin atk - työelämäni Valtion Tietokonekeskuksessa. Avoin tehtävä oli toimia Tietotehtaan tytäryhtiö Finnsystemsin toimitusjohtajana sekä Tietotehtaan johtoryhmän jäsenenä. FS oli tuttu siltä osin, kun se harjoitti atk-konsultointia yrityksille sekä koulutti atk-ammattilaisia. Sen päätoimintaa oli ohjelmatuotteiden edustus ja myynti erilaisten ohjelmoinnin, systeemityön ja tiedonhallinnan alueilla lähinnä suuryritysten IBM-ympäristöihin. Ohjelmatuotteisiin oli oma kosketukseni ollut toistaiseksi valintakonsulttina ostajan näkökulmasta ja myyntityötä olin tehnyt lähinnä oman työpanokseni osalta. Lisämausteena oli ison tuoteryhmän edustus koskien Skandinavian markkinoita, joita varten oli perustettu tytäryhtiö Kööpenhaminaan: Scandsystems, jonka hallituksen jäsenenä olisin. Työpalettiin tuli monta uutta osatekijää entisten osaamisten oheen. Henkilöstöä näissä tehtävissä oli yli 30 eri IT-alojen osaajaa. Yhtenä ulottuvuutena oli huolehtia emoyhtiön käyttämien työmenetelmien kehittämisestä ja koulutuksesta. 

Finnsystems sijaitsi Kruunuhaassa ja Tietotehdas taasen Kilossa. Tuolloin suuri osa asiakkaista sijaitsi kantakaupungin alueella kävelymatkan päässä. Aiempaan konsulttiaikaan verrattuna kotimaan lentomatkojen määrä suorastaan romahti. Jo ensi viikkoina sain hyvän sisäänajon tuote-edustusten maailmaan. Edeltäjäni ansiosta FS oli kunnostautunut Cullinet tiedonhallintaohjelmistojen myynnissä parhaiten Euroopassa ja Bostonissa järjestetyssä edustajien vuositapaamisessa sain ansaitsematonta huomiota. Ja tein havainnon, kuinka raudanlujaa oli amerikkalaisten yritysten tavoiteasetanta ja seuranta verrattuna kotimaisiin käytäntöihin. Kuvassa kuitenkin hymyilytti Cullinetin pääjohtajan onnitteluissa Bostonissa.

Cullinet.jpg

Ensimmäisen vuoden aikana hallituksen strategiset tavoitteet toivat esille kysymyksen tuotemyynnin ja koulutuksen sekä tuoteriippumattoman konsultoinnin eriyttämisestä eri tytäryhtiöiksi ja samalla luopumisesta Scandsystemsin omistusosuudesta. Esiselvitysten perusteella oli ilmeistä, että oli järkevää perustaa Tietotehdasryhmään Ratkon kaltainen riippumaton konsulttiyritys tuottamaan yritysjohdolle tietotekniikkainvestointeihin ja tietohallintoon tukea ja valmennusta sekä huolehtia atk-ammattilaisten osaamisen kehittämisestä. 

Kävin neuvotteluja Tietotehtaan suurimpien osakkaiden johdon kanssa heidän näkemyksistään konsultointi- ja valmennustarpeista ja pääpaino asettui yritysjohdon erilaisten tietotekniikkatarpeiden tukemiseen sisältäen myös tietoturvakysymykset ja tuolloin muodissa olleiden johdon tietojärjestelmien kehittämisen, mahdolliset valmisohjelmistot sekä uusien teknologioiden seurannan kuten asiantuntijajärjestelmien kehittämisen asiakkaille.
Uudelle tytäryhtiölle löytyi luonteva nimi TT-Innovation OY, jonka viimeisteli TT:n hallituksen tuolloinen puheenjohtaja Jaakko Honko. Ajan henkeä kuvaa, että hallitus aprikoi, onko englanninkielinen nimi liian vieras ja pitäisikö sen sijaan suosia latinankielistä versiota TT- Innovator.

Innovationin riippumattomuutta emoyhtiöstä korostettiin nimeämällä sille oma hallitus, missä jäseninä oli myös asiakkaiden edustajia. Jatkoin itse FS:n hallituksessa jäsenenä ja TT-innovationin toimitusjohtajana. Tietotehtaan johtoryhmästä jäin pois. Alkuun henkilöstön määrä oli yli 30 ja ensimmäisten vuosien kasvu lisäsi joukkoa nopeasti uusille toiminta-alueille. Uuden yrityksen perustamisen kunniaksi ostimme Kauppalehden etusivun, missä hehkutettiin uuden, perhelääkärin tapaan toimivan tietotekniikkan asiantuntijayrityksen syntyä. Osaamista yritysjohdon, tietohallinnon ammattilaisten ja tietojärjestelmien käyttäjien tarpeisiin. Ote Tietotehtaan vuosikertomuksesta aloitusvuotena:

1985_2.jpgOma työpanokseni siirtyi konsultoinnista koskemaan arkista yrityksen johtamista ja esimiestehtäviä. Konsultointia jatkoin itselleni tutuista aiheista pitääkseni otteen alan kehittymisestä. Valmennustehtävien määrä nousi sekä yleisissä koulutustilaisuuksissa että yrityskohtaisissa seminaareissa ja workshopeissa. Vaikka en aikanaan innostunut matematiikan opettajan työurasta, niin nyt koin yhä useammin  olevani tietotekniikan opettaja ja pidin tunteesta. TTI yhdisti hyvin aiemman kokemukseni Rosenlewin johtamisen työkalut, Ratkon liiketoimintalähtöisen tietotekniikan kehittämisen sekä uutena sektorina teknologian ja työmenetelmien kehittämisen. Uutta osaamista kehittyi myös pörssiyhtiön organisaation toiminnasta ja yksikköjen yhteistyöstä synergian hakemiseksi.Kuvassa henkilöstöä vuonna 1986:

1986.jpg

Hallitustyöskentely oli itselleni uusi aluevaltaus. Ostimme IDC:n Suomen toiminnan, teimme kansainvälisiä sopimuksia menetelmien ja MIS-järjestelmien osalla sekä järjestimme uudenlaisia teknologia-aamiaisia ylimmälle johdolle tulevaisuuspohdintoihin strategioiden avuksi. Laadimme opaskirjoja eri aiheista ja teimme moniasiakastutkimuksia kehitystrendeistä. Konsulttien määrän kasvun ohella teimme yhteistyösopimuksia riippumattomien konsulttien kanssa Konsulttirengaskonseptilla ja saimme joustoa resurssikysymyksiin. Kokeilimme erilaisia organisointi- ja palkitsemiskäytäntöjä, osin myös pilotointina emoyhtiön tarpeisiin.

TTI henkeä pidimme yllä vuotuisilla eri puolilla Eurooppaa tapahtuneilla sisäisillä seminaareilla, missä samalla tutustuttiin kohde maan IT asioihin. Mukana oli koko henkilökunta. Jos vuoden tulostavoite ei täyttynyt, niin matka kohdistui bussilla Pääkaupunkiseudulle. Näin tulostavoitteiden seurannasta tuli kaikille yhteinen asia. TTI edusti itselleni monipuolista, haastavaa ja jatkuvasti muuttuvaa työkenttää. Vuosittain asiakkaina oli km 100 yritystä ja organisaatiota ja koulutustilaisuuksien osallistujamäärä ylitti 3000. Jatkuvaa stressiä ei voinut välttää, mutta onneksi se pysyi positiivisella ja innostavalla puolella. Perheeltä aikatauluni kyllä edellyttivät joustavuutta. Tuolloin kotona asunut apulainen oli välttämättömyys. 

Emoyhtiö Tietotehdas ajautui 1980-luvun lopulla vaikeuksiin ostettuaan itsensä kokoisen atk-palveluyrityksen Dateman Ruotsista. Konserni joutui miettimään omat painopisteensä uudelleen, karsimaan toimintoja ja päällekkäisyyksiä ja sopeuttamaan resurssejaan. Koulutus ja kehitysasiat jäivät taka-alalle ja se merkitsi vaikeuksia myös tytäryhtiölle. Uudelleen suuntaamisessa liikeidean mukainen toimittajariippumaton konsultointi ei enää ollut tarpeen ja niin opettelin myös toimivan yrityksen alasajon. Ydinosaaminen siirtyi Tiedon osaksi, osa konsulteista siirtyi yritysjohdon konsultointitehtäviin SAMI Konsultteihin sekä monille ei löytynyt työsarkaa uudessa kuviossa. Meritullinkadun tilavuokraus purettiin ja huonekalut ja koneet pakattiin vietäväksi Kiloon. Kehitysvaihe herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia. TT-Innovation Oy:n toiminta alkuperäisellä liikeidealla kesti näin 6 vuotta. Kokemukseeni kertyi lisää pörssiyhtiön johtoryhmän työskentely, uuden yrityksen käynnistys ja kasvattaminen n 40 asiantuntijan kokoon, monien kotimaisten ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen kasvattaminen sekä lopuksi toimivan yrityksen alasajo. 

Tietotehdas OY:n ja Tieto Corp hallituksen jäsen 1990-2000

Oma Tietotehdas-aikani päätyi hallituksen jäsenyyteen, kun Tietotehdas sisältäen entisen Dateman yksiköt luotsattiin eteenpäin lisäten toiminnan tehokkuutta sekä hankkien kansainvälistä kasvua.  Nyt tuli sujuvalle ruotsinkielelle käyttöä, jonka aikanaan olin 1950-luvulla omaksunut ollessani kesätöissä piikomassa Tukholmassa. Alkuvuodet hallituksen puheenjohtajana toimi Koneen hallinnollinen johtaja Arvo Tuononen ja jäseninä SYPin pankinjohtaja Kalevi Kontinen, minä ja Tietotehtaalta kansainvälistymisen johtaja Sven Kockberg ja  toimitusjohtaja Matti Lehti.

1990.jpg

Vuosien edetessä hallituksen kokoonpano muuttui omistusjärjestelyjen myötä. Nyt pääsin kurkistamaan ja opin ymmärtämään myös markkinataloudessa toimivan yrityksen omistajanäkökulmaan ja niihin taustoihin, mistä strategiset painopisteet syntyivät. Ymmärrys ylimmän johdon problematiikkaan aukeni uudella tavalla.

Vuonna 2000 Tieto otti seuraavan suuren askeleen kansainvälistymisen tiellä fuusioituen Enatorin kanssa Ruotsista. Liittymisen valmisteluvaihe oli pitkä ja huolellinen. Itselleni Enator herätti muistot, kun Ratkon aikana minua oli kysytty Suomen Enatorin vetäjäksi ja kävin tutustumassa yrityksen toimintaperiaatteisiin Kistassa. Silloin ensimmäistä kertaa päädyin kieltäytymään tarjouksesta, koska viihdyin Ratkossa hyvin enkä viehättynyt ajattelusta, että edesauttaisin ulkomaisen yrityksen toimintaa Suomessa. Huomasin olevani mieluummin suomalaisen yrityselämän puolella niiden tavoitellessa menestystä kansainvälisesti.

Enator fuusio merkitsi myös hallituksen uudelleenmiehitystä ja näin 10 vuoden antoisa työvaihe jäi taakse. Kuvassa Tiedon hallitus Enator-kaupan valmistelujen aikana.

1998_2.jpg

Jälkikäteen voin vain ihmetellä, kuinka työelämän punainen lanka kehittyi vuoden 1964 ohjelmointiharjoittelijasta välivaiheiden jälkeen pörssiyrityksen hallitukseen. Ehkä yksi ydinasia on työpaikan vaihtaminen tasaisin välein kohti itselleen tuntemattomia osaamisalueita. Isoäitini sanoin " ei pidä jäädä paikalleen makaamaan."

Kaatrala Consulting OY 1990-2000 

TT-Innovation alasajon kestäessä olin miettinyt, miten oma osaamiseni tulisi parhaiten hyödyksi ja mistä asioista itse eniten innostuisin. Olin lähtökohdiltani kehittäjä, en asioiden pyörittäjä. Johtotehtäviin sisältyvä hallinnollinen byrokratia ja henkilöstöasiat eivät koskaan saaneet uteliaisuuttani heräämään. Johtamisen kehittäminen oli toinen juttu. Päätin ryhtyä yhden ihmisen osakeyhtiöksi ja johtamaan vain itseäni. Lisäämään työaikaani asioita, joita itse pidin tärkeinä ja arvokkaina.

Hallitustyöskentely sopi tähän ajatukseen ja tuolloin IT-alalla oli jo heräämässä startup-aika. Monet innokkaat nuoret perustivat omia yrityksiä ja etsivät rahoitusta. Minulle se merkitsi kokemusteni jakomahdollisuutta. Naisten rooli johtotehtävissä, lasikatot ja yritysten hyödyt monipuolisesta johdon miehityksestä olivat tulleet osaksi ajatusmaailmaani jo Ratkon aikana konsultointitehtävissä, mutta nyt minulla oli mahdollisuus käyttää mentorointiin ja naisten keskinäiseen verkostoitumiseen omaa työaikaani. Lisäksi jatkoin pitkäaikaisia konsulttisuhteitani ja ne painottuivat yhä enemmän yritysten strategiaprosessien tukemiseen ja ohjaukseen sekä sisällön laadinnassa että esimiesten valmennuksessa strategioiden toimeenpanossa ja kehittämisessä. Osallistuin entistä enemmän LIFIMin kurssien kehittämiseen tietotekniikan johtamisen osa-alueella. Liityin myös osaksi SAMIn konsulttiyhteistyötä. Onnistuin näin yhdistelemään 10 vuodeksi itselleni leipäpuun, joka sisälsi kaikki ne elementit, joista työelämässä olin viehättynyt. Ja sain myös omaa ja perheaikaa. Kuvassa Lifimin pitkä kurssi 170, jota vedin.

lifim1.jpg

Järjestötehtävät

ATK-alan alkuvuosina oli tärkeätä olla mukana erilaisissa yhteistoimintamuodoissa, koska Suomessa ei ollut vakiintuneita organisaatioita hoitamassa ammatillista osaamisen kehittymistä. Vaikka nyt ihmetyttää, miten ehdin olla mukana niin monissa, niin kun järjestötyön laittaa aikajanalle, niin eiväthän ne samanaikaisia olleet. 

Tässä muistinvaraisesti osallistumiset:

Helsingin Tietojenkäsittely-yhdistyksen hallitus

Useiden Hetky:n työryhmien puheenjohtajuus tai jäsenyys: 

Helsingin Rationalisointiyhdistyksen hallitus

Liikkeenjohdon Konsultit ry hallitus

Tietotekniikan Liiton hallitus, jolta ajalta kuva joltain yrityskäynniltä:

TTLhallitus.jpg

Hallitus jäsenyydet

IDC Suomi, Finnsystems OY, Scandsystems OY, Tieto Corp, Physiotools Oy

Koulutusyhteistyötahot

Tietojenkäsittelyneuvonta TKN, Rastor-Instituutti, IRR, Kasanen-yhtiöt, Tampereen yliopiston Täydennyskoulutuskeskus, Helsingin kauppakorkeakoulun JoKo, Speakersforum, LIFIM. 

Lukuisat yrityskohtaiset valmennukset etenkin liiketoiminnan strategioiden johtamisessa sekä asiantuntijajohtajuudessa.  

Naisten johtajuuden edistäminen

Olin työskennellyt alusta alkaen usein ainoana naisena omissa työyhteisöissäni. Sama koski atk-alan koulutustilaisuuksia, työmatkoja, yritysvierailuja jne. Tilanne muuttui hyvin hitaasti, ainakin nuoren ja malttamattoman mielestä. Itse uskoin vahvasti, että yritysten etu on käyttää monipuolisesti osaamista eri taustoilla. Tuon ajan uskomuksiin kuului, että paras johtajakoulutus tapahtuu RUK:ssa, joten pelkkä ajatus jo sulki naiset ulos johtokapasiteetista. Omalta osaltani yritin tuoda asiaa esille ja kyseenalaistaa ja samalla hakeuduin yhteyteen muihin samalla ajalla ajatteleviin naisjohtajiin muissa organisaatioissa. Rinnalla kulki ajatus, että asialinjalla toimien voidaan saada myös miehiä mukaan parantamaan tilannetta. Tuolloin 1980 luvulta alkaen ei ollut kyse mistään Me too- ilmiöstä, vaan naisten kokemuksesta olla näkymätön varsinaisessa päätöksenteossa. Puuttui kuuntelevia miehiä. 

Johtotehtävissä toimivien naisten network Helsingissä

Olin mukana verkostoimassa naisia eri yrityksistä mukaan yhteisiin keskusteluihin sekä oman asiantuntemuksen ja johtamistaitojenkehittämiseen vuodesta 1983. Pikkuhiljaa joukko kasvoi sadaksi osallistujaksi ja joukolle oli jo vaikea löytää sopivia tapaamistiloja. Asialla oli siis tarvetta ja piti löytää uusia toimintamuotoja.

Akkasauna

Joukosta muodostui alunperin n 10 naisen joukko, jotka ryhtyivät saunailtojen ohessa tapaamaan ajankohtaisia naisvaikuttajia sekä kulttuurin, tieteen että elinkeinoelämän piiristä. Joukko kasvoi 20 osallistujaan ja tapailemme edelleen vuosittain toisiamme yhdessä tai pienemmissä ryhmissä. 

AsiaNainen ry

Networkin puitteissa tapasin samoin ajattelevia ja niinpä muodostimme käytännön asioiden junailuun 4 naisen yhdistyksen, jonka ideana oli edesauttaa johtotehtävissä olevien naisten vertaistukea, osaamisen kehittymistä sekä rentoa yhdessäoloa. Jäseninä olivat kuvassa vuodelta 1989 vasemmalta itseni vieressä tuolloin naisjohtajien grand old lady Saimi Westerlund, Hilkka Kunnas; nykyään Olkinuora sekä Helena Basilier; nykyäänTervo ja sihteerimme Lea Murtolehto.

AsiaNainen_jasenet.jpg

Toimintamuotoina käynnistimme Finlandiatalolla pidettävät Vuoropuhelu-seminaarit vuodesta 1985 alkaen, missä ideoimme uusia valmennuskäytäntöjä; vilkkaita keskusteluja, tilattuja puheenvuoroja, taukomusiikkia ja yllätysnumeroita unohtamatta. Puhujiksi pyysimme myös johtotehtävissä toimivia miehiä ajankohtaisten naisalustajien lisäksi. Seminaarien anti painettiin kirjaseksi, jota jaettiin vapaasti eri yhteyksissä. AsiaNaisen seminaarisarjasta tuli suosittu ja seminaarisali täyttyi mukavasti. Toiminta laajeni nopeasti yli resurssiemme, koska jokainenhan meistä oli jo päivätyössään kiireinen. Oli aika uusiutua.

 

AsiaNainenVuoropuhelu.jpg

Seminaarien tuloilla rahoitimme työelämän tutkimusta jakaen apurahoja sopiville aihepiireille. Vuonna 1990 kevensimme toimintamallia ja aloitimme varhaisaamiaiset ravintola Palacen tiloissa. Näin saimme ilmoittautumiset ja osallistumismaksujen keruun ravintolan hoidettavaksi ja huolehdimme itse ohjelmasisällöstä sekä viestinnästä. Järjestimme seminaarin myös Pariisissa kutsuen ohjelman puhujiksi ranskalaisia yrityselämän ja julkishallinnon naisia. Aamiaisia oli kerran kuukaudessa kesäaikaa lukuun ottamatta. Useamman vuoden jälkeen jäsenistömme omat työmuutokset hajottivat joukkomme kartalla eri puolille ja näin oli parempi lopettaa AsiaNaisen toimnta 1995 toivoen, että uusia jatkajia verkostoitumiselle löytyy jatkossakin.

Yksi toimintamuotomme oli oma hallitusjäsenyyteni Kansainvälisessä Naisjohtajainstituutissa noin viiden vuoden ajan toimien vuodet  1992-1993puheenjohtajana. Womanissa pääsin seuraamaan ponnisteluja naisten johtamisvalmiuksien tutkimuksen ja koulutuksen alueella. 

Eläkkeelle

Vuonna 2000 alkoi kypsyä ajatus, että elämää on muuallakin kuin työssä. Kaukonäköisesti olin maksanut lisäeläkettä itselleni, joka tuli sopivasti maksuun vuosituhannen alussa. Samaan aikaan olimme hankkineet Espanjasta tukikohdan. Matkusteluhalut vapaasti pitkin maailmaa olivat tallella. Kun lisäksi järjestelimme Suomen asumisen eläkepäivien varalle keskittymään maaseudulle entiselle sukutilalle, niin nopeasti elämä loksahti eläkeläismoodiin. 

24280248