5 Kanan suku sotien jälkeen

Aleksanteri ja Helena Kanan jälkeläiset muuttivat sodan päätyttyä Raumalle, Lahden ympäristöön, Helsinkiin sekä Rautjärvelle.

Hoikkalan, ent. Hytti sukuhaara muutti pääosin Kustaviin, Särkisaloon ja Raumalle. Helenan veli Aleksanteri, vaimonsa Ida ja lapset muuttivat Kustaviin. He ja 5 muuta saarenpäälaista perhettä ostivat yhdessä itselleen sieltä Laupusten kartanon n 40 ha:n viljelymaineen meren äärellä. Selvästi kyse oli Koivistoa muistuttavan  maiseman äärelle asettautumisesta.

Laupus.jpg

Aleksanteri tarjosi Kanan Mammalle sekä lapsille mahdollisuutta osallistua kauppaan, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut muutosta Länsi- Suomeen. Mamma halusi pysyä Rautjärvellä tyttärensä Huldan perheen lähellä. Hän oli varma, että paluu Koivistolle on vain ajan kysymys ja parempi olla silloin lähellä rajaa.  

Hoikkaloiden_hauta.jpg

Mamman  sisko Miila s.1880, joka oli naimisissa Anton Hytin kanssa muutti Särkisaloon Turun lähelle. Kuvassa he ovat talonsa edessä.

miila_Hoikkala2.jpg

Sisko Anna Maria s.1881 muutti Aleksanterin perheen mukana Kustaviin jo talvisodan aikana. Hän siirtyi sieltä myöhemmin Haminaan.

Matti Hoikkala s. 1887, nuorin lapsista muutti jo ennen sotaa Kuopioon.

Kanan sukulinjan Aleksanterin veljistä ja siskoista ei ole tietoja. Heihin ja heidän lapsiinsa pidettiin nähtävästi vähemmän yhteyttä. Sodan jälkeen monet Kana-nimiset vaihtoivat sukunimensä, joten jäljityskin vaikeaa. Aleksanterin sisaruksia, jotka ehkä vielä hengissä 1940-luvun lopulla olisivat olleet Kristiina s. 1861 ja Matti s. 1870.

Kanan Matin ja Amalian perheessä oli 3 lasta: Aina Maria s.1901, Eemil .s 1903 ja Josefina, s.1906. Matti itse muutti sodan jälkeen Helsinkiin ja kuoli Taivallalhden seurakunnassa vuonna 1948. Lapsista Aina Maria oli naimisissa Matti Huoposen kanssa. Heillä oli ainakin 7 lasta. Välirauhan aikana he olivat Vihdissä.

Kanan Mamma itse asui elämänsä Rautjärven Laikon aseman lähellä pihamökissä. Huldan perhe asui lähellä ja tytär Elisa Miettilän kylässä. Mamma oli tottunut reissaaja. Hän kulki lastensa perheiden luona sitkeästi eri puolilla Suomea, Junalla ja linja-autolla Laikosta Helsinkiin, Turkuun, Lahteen, Kotkaan. Juna oli hänen suosikkinsa. Linja-autossa saattoi pahoinvointi yllättää.Aina pysyi matkassa mukana harmaavillalankavyyhti, jota lapset saivat pidellä Mamman keriessä sukkalankaa. Sukkia ei Helenan mielestä kerta kaikkiaan voinut olla liikaa. Niitä oli tuliaiseksi, lahjaksi ja välillä postipaketissa vain tarpeeseen. Lapselle jäi mieleen, että kesät talvet Mamma myös itse käytti kutomiaan pitkiä sukkia. Sukkien kantapään teko oli ihailtavan jämpti suoritus. Mahdollisuuksien mukaan Mamma myös karstasi ja kehräsi omat lankansa. Viipurista oli kuljetettu mukana rukki, koska eihän sukkatuotantoa voinut riskeerata uusissa asuinpaikoissa. 

helena_kana.jpg  helena_kana2.jpg

Kanan Mamma oli tottunut säästeliääksi. Kaikki mahdollinen kierrätettiin. Kun jonkun lapsen villahousut oli menneet rikki, niin postipaketilla ne lähetettiin Mammalle, joka purki langat ja kutoi uudelleen muuhun käyttöön. Kun ei kutonut, niin Helena kirjoitti kirjeitä sukulaisille, pienellä selkeällä käsialalla. Hän oli myös kova lukemaan sanomalehtiä ja maailman uutisia. Virsikirja kului ahkeraan käsissä.

Mamman aamurutiiniin kuului oman ohuehkon tukan tiukka kietominen pinnien kanssa nutturalle.Sisälläkin hän mielellään piti huivia päässään. Sanomalehden luku alkoi kuolinilmoituksista ääneen lukuna. Jokainen syvä huokaus tarkoitti taas yhden tutun ihmisen poismenoa. Hänen jäämistöstään löytyi Siionin virret. Niitä hän usein hiljaa hyräili itsekseen.

Helena oli innokas marjastaja ja ansaitsi kesäisin mustikoiden myymisellä matkarahoja itselleen kyläpaikoissa. Lisäksi hän syksyisin etsi metsistä sieniä ja lääketehtaiden tarvitsemia kääpiä ja kasveja, jotka myi eteenpäin.

Helena piti ”kohvin ” juonnista ja muistikuvien mukaan joi kahvinsa tassilta sokeripalan kanssa. Lapsetkin saivat häneltä pullamössökahvia. Hänen ollessa kylässä monasti viikkoja kertaalleen, ruokavalio muuttui koivistolaiseksi. Pöytään tuli pottulohkoa, pannulla keitettyä silakkaa, rasvaista hernerokkaa, ruispuuroa ja lasten onneksi myös lettuja ja mustikkapiirakkaa.

Lastenlapset muistavat Helenan mukavana ja vaatimattomana ihmisenä. Ukkosta Mamma pelkäsi ja neuvoi lapsenlapsia menemään piiloon sängyn tai pöydän alle ja tuli itse perässä. Kuvassa Mamma Laikossa Elisan ja Huldan perheen kanssa.

Mamma_RauhaHulda_Elisa_Einari_ja_Tarja.jpg

Hänellä oli myös hyvä, hiljainen huumori. Kun Saarenpäässä kyläläiset ihastelivat hänen perunoidensa hyvää kasvua syytä kysyen, millä hän niitä lannoittaa, niin vastaus oli nopea: ”Kanan paskaa, Kannoiha myö ollaa kaikk.” Kun veli Aleksanteri ihmetteli joskus hänen pieniruokaisuuttaan tokaisten:” syöt niin vähäsen.” Helena vastasi ” Kanahan mie oonkii.” Syvät poikittaiset otsarypyt jo nuorena ovat kuvista päätellen tyypillistä Hoikkalan suvun perimää ja niitä näkee perintönä serkkuparvessa. Samoin tummat hiukset, koska Aleksanterilla tukka vaikuttaa syntymävaalealta.

Helena muutti Laikosta asumaan joskus 1950-luvulla tyttärensä Saimin luo. Hän tuli hierottamaan särkeviä polviaan Miettilään ja yöpyi Elisaa. Aamulla Elisan noustessa ylös hän huomasi Mamman kuolleen yön aikana 15.10.1957. Helena oli tuolloin 79-vuotias. Hänet on haudattu Rautjärven hautausmaalle.

Mamma eli yrittäen olla olematta vaivaksi kenellekään. Hyväntahtoisena, hiljaisena, sivusta tarkkailijana, hurskaana ihmisenä, josta saattoiaistia, että kaikenlaista on tullut koetuksi. Oli hänellä omia mielipiteitäkin. Mamma muisteli haikeudella Vanhan Venäjän aikaa. Silloin Koivistolla oli kaikki hyvin. Pietariin saattoi myydä mitä tahansa. Vallankumouksen jälkeen Suomen itsenäistyminen ei ollut hänen mieleensä. "Kaikk tul köyhäks meil. Ei olt ruokaa, ei mittää". Koulutuksen voimaankaan ei Helena uskonut. "Koulus tullee vain herroi. Mitä sinne istumaa. Kyl työ elämäs opettaa."  

Mamman_hautakivi.jpg

rautjrvi.jpg

Aleksanterin ja Helenan lapset 

Perheessä oli 4 poikaa ja 6 tytärtä, jotka selvisivät aikuisiksi. Ikäero nuorimman ja vanhimman kesken  oli 26 vuotta. Kun Aleksanteri kuoli, vuonna 1932 nuorin lapsista Matti oli 10 vuotias ja vanhin Aukusti jo 36 v. Pikkulapsena kuoli 2 poikaa.

Aleksanterilla ja Helenalla oli yhteensä 12 lasta. Näillä puolestaan oli  lapsia  yhteensä 26, joista 14 poikaa ja 12 tyttöä.  Jos aivan lapsena kuolleita ei oteta lukuun, niin lapsien keski-ikä on 70 vuotta. Poikien keski-ikä oli paljon tyttöjä alempi eli 56 vuotta. Tytärten keski-ikä puolestaan oli 82 vuotta. Serkusten syntymäajankohdat vaihtelevat välillä 1922 - 1955 eli suurin ikäero on 33 v. Vuonna 2021 elossa on serkuksista ainakin 6, ulkomaille muuttaneista ei ole tietoa.

Suvun kuolinsyynä yleisin on sydänperäiset vaivat. Joillakin keuhkosairaudet ovat rajoittaneet loppuvuosia.  Jos uskaltaisi yleistää, niin ehkäpä sydänheikkoudet juontavat juurensa Hoikkaloiden sukuun, kun taasen Kanojen taustalta löytyy enemmän keuhkovikoja.Syövät ovat olleet harvinaisia.

Koiviston sukujuuret näkynevät myös perheen käytännöissä. Lasten  kesken pidettiin tiiviisti yhteyttä. Perheineen mentiin kylämatkoille, nukuttiin siskonpeteillä ja jaettiin keskenään ruokaa ja tavaroita.  Kanssakäymistä  rajoittivat sodan jälkeen pitkät etäisyydet. Vilkas puheensolina pulppusi näissä tapaamisissa - ja muisteltiin lapsuuden Saarenpäätä. Pojat olivat enemmän oman tiensä kulkijoita. Sukuyhteydet tapahtuivat harvemmin ja kun tavattiin, niin puhe liukui sotakokemuksiin kahviplörön äärellä. Hyvä lauluääni oli periytynyt useammallekin pojalle. Luonteeltaan pojat olivat sangen rauhallisia ja kilttejä. Mielellään mukana ystävien talkoissa ja hyvissä kaveriporukoissa. " Tähti ja meripoika" oli mielilauluja.

Yhteisenä piirteenä sisarusparvessa korostuu eräänlainen vaatimattomuus. Sisarukset olivat vähään tyytyväisiä, työssään ahkeria  ja lapsista pitäviä. Koulunkäynti ja lukeminen olivat saaristolaisen perinteen mukaan sivuroolissa.  Kaiken kaikkiaan tuntuu, että he olivat vähästä tyytyväisiä elleivät  jopa elämässään onnellisia.

Aukusti   1896 –1952, ikä 56 v

Aukusti syntyi pian vanhempiensa avioliiton solmimisen jälkeen. Aukustin kummeina olivat seppä Paavo Pötsi ja vaimonsa Maria sekä Eeva Kana ja Aatami Virkki.

Aukusti_ehka_verkosta.jpgAukusti_vanhempana.jpg

Hänet tuomittiin 16.3.1919 15 pv:ksi vankeuteen varkaudesta ja menettämään 2 vuoden kansalaisoikeudet. Ajankohdan huomioon ottaen kyse on ollut punaisten ja valkoisten välisestä selvittelystä ja tuomio ja sen syy ajankohdan mukaisia. Aukustin nimi löytyy Viipurin 9.s rykmentin koivistolaisten punakaartilaisten palkankuittauslistalla  ja hänelle on maksettu palkkaa 19 päivästä. Tiedetään, että Aukusti joutui seisomaan pappilan pellolle niiden punaisten rivistöön, jotka oli tarkoitus ampua. Aukusti pelastui uhkaavasta tilanteesta isä Aleksanterin ansiosta, joka oli saanut osuuskaupan hoitajan hakemaan Aukustin pois rivistöstä.

Rikostuomio_1919.JPG




Aukusti oli renkinä Antreassa suuressa maatalossa, jossa hän meni naimisiin talon tyttären Siviä Franzeliuksen s. 1901kanssa. Hän haki naimalupaa  21.2.1922. Myöhemmin nuoripari muutti takaisin Koivistolle Eistilän kylään.Aukustin perhe asui jonkin aikaa 1940-luvun alussa Viipurin Hiekassa kuten pääosa sisaruksista.

Aukusti haavoittui sodassa kahteen otteeseen. Hän ajoi kuorma-autoja ja sai häkäpöntöistä loppuiäkseen astman. Valokuvassa Aukusti kuorma-auton edessä vuonna 1943 Karhumäessä.

Aukusti piti tanssimisesta ja oli luonteeltaan iloinen ja puhelias. Sodan jälkeen Aukusti jäi asumaan Raumalle toimien Hollmingin telakan hinaajissa kuljettajana. Hänellä oli laivurin paperit. Samoihin aikoihin perhe vaihtoi sukunimensä Kanasta Kahtolaksi.

Aukusti kuoli vuonna 18.1 1956 Raumalla 60 vuoden iässä. Siviä kuoli vuonna 1976 74 vuoden iässä.

Aukustilla ja Siviällä on 3 lasta: Eila Sanelma s. 1922, Inka Sinikka s.1926 ja Hannu Veikko s.1934.

Eila, kuva 1, syntyi 1922 Koivistolla. Hän vieraili usein Saarenpäässä lapsena ja oli paikalla myös silloin kun isoisä Aleksanteri kuoli. Eila meni sodan aikana naimisiin Muolaasta kotoisin olevan Onni Seppäsen kanssa vuonna 1941. Tämä kuoli haavoituttuaan rintamalla alle vuoden kuluttua avioliitosta. Vuonna 1946 Eila vihittiin Virojoelta kotoisin olevan maanviljelijä Tauno Ihalaisen kanssa. Eilalle ja Taunolle syntyi kaksi poikaa: Seppo, s. 1946 ja Veli, s. 1950.  Taunon kuoltua vuonna 1966 Eila avioitui kolmannen kerran Elis Kaasalaisen kanssa vuonna 1972. Tämä kuoli vuonna 1992   Eila on luultavasti kuollut 2000-luvun alussa.

Inka, kuva 2, syntyi 1926. Hän meni naimisiin raumalaisen Eero Haltsosen kanssa. Perheeseen syntyi kolme tytärtä: Merja, Leena ja Pia. Perhe muutti Ruotsiin Uddevallaan, jossa Inka asui vanhimman tyttärensä luona ainakin vuonna 2005.

Hannu, kuva 3, syntyi 1934. Hän oli naimisissa Ellin kanssa ja heillä on yksi tytär Lea. Perhe muutti 1950-luvulla USA:aan.  

Aukustin_Hannu_2.jpgAukustin_Inka_2.jpgAukustin_eila.jpg

 

 

 

Wille Alfred  1898 -1924, ikä 26 v

Wille oli syntymästään kuuromykkä. Willen kummeina olivat Topias Hoikkala ja vaimonsa Miina, Juho Jussinpoika sekä Marja-LiisaPiela.

aatun_veli.jpg

Hän kävi kuurojenkoulua Kuopiossa, missä oppi viittomakielen, jota pystyi käyttämään toisen saarenpääläisen pojan kanssa. Ville oli töissä laivoissa ja sairastui. Hän kuoli nähtävästi keuhkotautiin 3.8.1924 kotonaan vain 26-vuotiaana.

 

Elisa Marianna  1900 –1986, ikä 86 v


Elisan kummeina olivat Aatami Kukko ja vaimonsa Tilta sekä Anna-Mari Hoikkala ja Amalia Klemettilä.


elisa.jpg

Elisa  toimi jo nuorena tyttönä laivoilla keittäjänä. Elisa avioitui tiemestari Einari Hyrkkään kanssa. He asuivat Viipurissa. Avioliitto oli lapseton.

Sodan aikana Elisa toimi lottana. Sodan jälkeen Hyrkkäät asettautuivat lähelle rajaa Rautjärven Miettilään, jossa  heillä oli omakotitalo. Elisa oli Kanan perheen kokoava voima Mamman kuoleman jälkeen. Häneltä sisarukset saivat aina apua, jos oli tarve.

Elisa kuoli Miettilässä kotonaan 26.4.1986 ollessaan 85-vuotias sydämen pettäessä. Einari oli kuollut jo vuonna 1971 eli Elia ehti olla leskenä 15 vuotta. Heidät on Einarin kanssa haudattu Rautjärvelle.

Elisa_ja_Einari_ja_kissa.JPG

Elisan_hautakivi.jpg

Elisa_ja_Einari.jpg

Saimi  1902 -1981, ikä 79 v

Saimin kummeina olivat Mari Pulli, Matti ja Amalia Kana, Aleksanteri Hoikkala ja vaimonsa Hilta.

Saimi_ja_Kerttu_2.jpg
Hän muutti 22.11.1926 Kiteelle ollessaan 24 vuotias. Syynä muuan Toropainen, jonka Saimi oli tavannut ollessaan piikana Koiviston pitäjällä Virkin matkustajakodissa, jossa hän hoiti kunnan karjaa. Yhteinen koti sijaitsi Pohjois-Karjalassa, lähellä Haljakkalan (?) vaaroja. Paikan maisemissa Saimi viihtyi ja muisteli niiden kauneutta usein myöhemmin elämänsä aikana.

Saimi palasi myöhemmin Kiteeltä ja seitsemän vuoden yksinelon jälkeen  hän meni  naimisiin sisarensa Elisan miehen veljen Matti Hyrkkään kanssa. Tämä asui myös Rautjärvellä. Kerrotaan avioliiton kestäneen vain muutaman viikon. Matin aikamiespoika ja Saimi eivät olleet yksituumaisia ja niin Saimi lähti äkkinäisesti jättäen lehmät lypsämättä.

Saimi työskenteli pitkään sodan jälkeen karjakkona, mm Yliskylän Rauhalassa Nurmijärvellä vuonna 1953. Tällöin hän oli tiiviissä yhteydessä sisarensa Kertun perheen kanssa ja etenkin lapsista Veikko ja Leena kävivät usein hänen luonaan leikkimässä. Seuraavana vuonna 1954 hän teki töitä Särkisalon pitäjässä Päivärinteessä.

Saimin muisteluissa esiintyy myös paikka nimeltä Lintumökki, jonne kouluMatti, siis veli Matin poika toi kerran hänelle Snåren Anjan kirjeen.

Myöhemmin Saimi asui Helsingin Kruunuhaassa Oikokadulla toimien seurakunnan vanhustentalossa eräänlaisena talonmiehenä. Saimi keräsi mm. kasveja ja marjoja lääketehtaille, samoin kuin omaksi ravinnokseen, koska hän joutui tulemaan toimeen hyvin pienellä palkalla. Hän oli itse hyvin vähäruokainen - Saimin mielestä  Jumala kyllä ruokkii omansa.  Saimi oli elämässään hyvin uskonnollinen. Kirjeissään hän mainitsee lukevansa paljon.

Elintavoiltaan Saimi oli nuuka ja vaatimaton. Eräässä kirjeessään hän huolehtii valkoisista villahousuista, jotka ovat olleet hänellä jo kolme vuotta käyttämättä ja sitä ennenkin ne olivat vain vähän käytetyt, että niitä ei heitettäisi hukkaan, vaan joku ne purkaisi ja tekisi niistä vaikka villasukkia. Mamman tytär!

Hän oli paljon yhteydessä sisartensa perheisiin ja Nurmijärvellä asuessaan etenkin Kertun perheeseen. Saimi kirjoitti ahkerasti sisarilleen. Kirjeissä hän enimmäkseen kertoi työnteosta, sairastelusta sekä huolehti sisarten lasten elämästä. Lapsille hän näyttää aina joskus lähettäneen kerrastoja ja yöpaitoja lahjaksi.

Saimi kävi hoidattamassa itseään sekä Hopeaniemessä että Kaisankodissa. Vanhainkotiin hän ei suostunut siirtymään, vaan halusi olla itsellinen loppuun saakka. Saimin terveys tuntuu olleen kohtuullinen. Tosin hän kärsi viimeisinä vuosinaan sydänlihaksen rappeutumasta.

Saimin viimeiset päiväkirjamerkinnät ovat vuodelta 1979, jolloin hän valittaa heikkoa näkökykyään. Hän kuoli 17.10.1981 79-vuotiaana ja hänet on haudattu Nurmijärven hautausmaalle. Samassa haudassa on myös nuorempi sisar Kerttu tyttärensä Leenan kanssa.

Hauta.jpg

Adele  1905 -1977, ikä 72 v

Adelen kohdalla on merkintä hätäkasteesta, joten kummeja ei ole kirjattu.

Adelen_rippikuva_ehka_Luukko.jpgAdele_perhekuvassa.jpgAdelen_haakuva.jpg



Adelella oli  Saarenpään aikana  lapset  Kaino Orvokki, Esko Julius  ja Saara. Hän asui vähän aikaa lapsineen Viipurissa, muutti Saaran kanssa kotiinsa takaisin 1927.  Hyvin pian tämän jälkeen hän avioitui Viipurissa Emil Mellasen kanssa ja heille syntyi kaksi lasta Maire ja Veikko.  Adelen jäämistöstä löytyy upeita Viipurin kuvia, joista näkee hyvin 1930-luvun elämää. Hääkuvassa Kanan Mamma vasemmalla ja sisar Elisa miehineen oikealla hääkuva Hiekassa. Toinen kuva Imatran koskelta v 1928. Kolmas kuva vuodelta 1937 Punaisenlähteen torilla.

Aten_haakuva_korj.jpgViipurissa_1937.jpgImatralla_1928.jpg

Mellaset asuivat sodan jälkeen Helsingissä Vironkadulla, Aabrahaminkadulla sekä Aleksis Kiven kadulla, jolta ajalta valokuva Tievan ja Vekan kanssa 1950-luvulla.

Mellasen_perhe_helsinki_2.JPG

Loppuelämänsä Mellaset asuivat  silminnähden tyytyväisinä Nurmijärvellä omakotitalossaan. Mairen ennenaikainen kuolema oli heille suuri menetys.Helsingissä Emppu työskenteli mm. mattoliikkeen autonkuljettajana.

Nurmijarvella.jpg

Adele kuoli sydänvikaan 15.06.1977 ollessaan 72- vuotias ja Emppu kolme vuotta myöhemmin 05.10.1980.

Muistikuvani mukaan Veka oli luvannut hakea autollaan Aatun ja Hellin Adelen hautajaisiin. Hän unohti asian ja niin Aatu kävi laskemassa seppeleensä haudalle vasta seuraavana päivänä. Tuolloin ei ollut kännyköitä käytössä, jotta asiaa olisi voinut korjata:) 

Mellaset on haudattu Nurmijärven hautausmaalle.

Aten_hauta.jpg

Mellasten lapset: Orvokki s.1923, Esko s.1926, Saara s. 1928, Maire s.1930 ja Veikko s.1935.

Orvokin syntyessä Kiilinrannan talossa Adele oli 18 v.  Orvokki eli lapsuutensa Viipurissa lastenkodissa. Hän teki pitkä työuran Suomen Pankin kassana sekä toimi aktiivisesti seurakunnassa lasten pyhäkoulun vetäjänä. Jäätyään eläkkeelle 55-vuotiaana Orvokki matkusteli USA:ssa, Jerusalemissa sekä muualla. Hän ei ole ollut naimisissa. Orvokki asui Espoossa Tapiolassa, Vantaalla Louhelassa sekä lopuksi Helsingin Pukinmäessä, jossa hän kuoli vuonna 2004. Kuva 1

Esko syntyi Viipurissa. Hänet annettiin adoptioon heti synnyttyään.  Esko on viranomaistietojen mukaan  muuttanut pois Suomesta 1950-luvulla. Hänen elämästään ei suvussa ole tietoa.

Saara muutti sotalapsena Tanskaan Vordingborgiin ja avioitui siellä myöhemmin Benth Hansenin kanssa. Avioliitosta syntyi poika Finn, jonka myöhemmin eli Suomessa Adelen ja Empun kanssa.  Saara erosi vuonna 1952, muutti Kööpenhaminaan ja meni myöhemmin avioon Wilhelmsenin kanssa. Tästä avioliitosta syntyivät tytöt Nina ja Lila. Saara kuoli 1992. Kuva 2.

Maire, Tieva vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Viipurissa. Hän työskenteli nuoruudessaan valokuvaamossa Annankadulla Helsingissä. Hänen kasvonsa näkyivät myös usein mainoskuvissa. Maire meni naimisiin helsinkiläisen laivakokki Pentti Tapio Puhakan, s. 1929 kanssa. He asuivat ensi alkuun Helsingissä, sitten Riihimäellä, myöhemmin Lahdessa. Heillä oli Pentin maihin jäännin jälkeen ruokabaareja, joista tunnetuin 24 tuntia auki ollut Jaskan baari lähellä Kärpästä Lahdessa. Maire harrasti ja kasvatti siamilaisia kissoja ja osallistui niiden näyttelytoimintaan.  Maire kuoli v 1970 40-vuotiaana autokolarin jatkoseurauksiin. Pentti kuoli vuonna 1994.  Heillä on kaksi poikaa: Ari, s. 1953 ja Kai  s. 1955. Kuva 3.

Veikko oli taitava käsistään ja työskenteli autokorjaamoilla sekä autonkuljettajana. Veikko asui Helsingissä. Hän oli ensin naimisissa Kirstin kanssa. Avioliitosta on tytär Sirpa, s. 1957. Sittemmin hän meni naimisiin Toini Paukun kanssa. Avioliitosta ei ole lapsia. Kuva 4. Kolmannen myös lapsettomaksi jääneen avioliiton Veka solmi Tertun kanssa.He asuivat Nurmijärvellä. Serkukset muistavat Vekan aina hyvätuulisena, huolettomana ja stadin slangin mestarillisena taitajana. Veka kuoli 1990-luvulla aivokasvaimeen ja on haudattu Nurmijärvelle. 

mellasen_orvokki_2.jpgadelen_perhekuva_2.jpgAdelen_maire.jpgmellasen_veikko.jpg

Rauha  1906 -1985, 79 v

Rauhan kummeina olivat Aleksanteri Wirkkilä, Kristiina Pulli, Kristiina Hoikkala sekä Matti Hoikkala.

 
rauhan_haakuva_2.jpgRauha muutti Saarenpäästä Viipurin mlk:aan 21.11.1931. Hän meni tällöin naimisiin Toivo Snåren kanssa. Toivo oli syntynyt vuonna 1904 Nuijamaalla ja oli tuolloin auton apumies. Perhe asui Hiekassa Viipurissa.

Kuvassa Rauha toinen oikealta Viipurissa olon aikoina:

Rauah_Viipurissa.jpg

Sodan jälkeen perhe siirtyi Lahteen Kärpäsen kaupunginosaan. Perhe asui Kärpäsissä ison moniperheisen puutalon yläkerrassa.  Toivo sairasti keuhkotautia pitkään ja kuoli vuonna 1951 Lahdessa 47 vuoden iässä. Kuvassa vasemmalta: Rauha, Anja, Eino, Rauni ja Toivo.

RauhaPerhekuva.jpg

Rauha jäi leskeksi ja työskenteli aika ajoin  siivoojana. Rauha kuoli vuonna 1985 Lahdessa 79 vuotiaana. Aviopari on haudattu Kärpäsen hautausmaalle. 

Hauta2.jpg

Rauha oli nimensä mukaisesti luonteeltaan rauhallinen, ei tehnyt numeroa itsestään ja eli hiljaisen tyytyväisenä. Rauha piti ahkeraan yhteyksiä sisarusten perheisiin ja Kärpäsissä oli aina siskonpeti tarjolla suvun jäsenille.  

Rauhalla ja Toivolla on lapset Rauni Toivo s. 1931, Eino Allan s. 1933  ja Anja Kaarina s. 1934. 

Rauni Toivo, Rape kuva 1,syntyi Viipurissa. Hän meni naimisiin vuonna 1960 Orimattilasta kotoisin olevan Sisko Lea Kyllikki Saarisen kanssa, s. 1934.  Raunilla ja Lealla on lapset Sirpa, s. 1961 ja Pekka, s. 1967. Rauni kuoli Lahdessa vuonna 2007.

Eino Allan, Eikka kuva 2, oli sotalapsena Tanskassa  16.6.1942- 14.1.1943 ja Ruotsissa 18.7.1944- 19.9.1945. Eikka lähetti Ruotsista  joulukortin osoitteena: mammani Kana, Viipuri, Finland. Kortti löysi tiensä perille. Eino meni naimisiin Toini Anelma Kiukkosen kanssa, s. 1929 Jaakkimassa. Eikka toimi autonkuljettajana. Toini kuoli vuonna 1979 Lahdessa ja Eikka avioitui myöhemmin Anjan  kanssa. Eikalla ja Toinilla on tytär Päivi , s. 1954 Lahdessa. Eikka kuoli Lahdessa v. 1990 57 vuoden iässä.

Anja Kaarin kuva 3,  oli sotalapsena Eikan kanssa Tanskassa ja Ruotsissa. Anja  työskenteli eräässä vaiheessa serkkunsa Maire Puhakan Jaskan baarissa.Anja oli naimisissa Veikko Niemelän kanssa ja avioliitosta on tytär Anne Kristiina, s. 1956.  Anja  kuoli vuonna 2007.   

snaren_rauni2.jpgsnaren_eino2.jpgsnaren_anja2.jpg

 

 
  

Valde Petter  1911 -1984, 73 v

Valde syntyi Saarenpäässä ja hätäkasteessa kummeiksi tulivat Anton Pulli, Maria Pulli, Aleksanteri ja Iita Hoikkala, Anna-Maria Hoikkala sekä Tilta Kukko. Muistetaan Mamman tehneen Valdelle kansakoulun joulujuhlaan tonttuleikkiä varten harmaan paidan.

perhe_2.jpg

Valde meni naimisiin vuonna 1939 Viipurissa Elsa Elisabeth Tammelan kanssa, joka oli myös syntynyt Koivistolla 1897.

perhe.jpg

Valde muutti nimensä Kahtolaksi samanaikaisesti veljiensä Aukustin ja  Matin kanssa vuonna 1946. Valde oli merillä konemestarina sekä maissa ollessaan hän toimi koneviilarina. Valde ja Elsa muuttivat sodan jälkeen Turkuun.

Valde  meni toisen kerran naimisiin vuonna 1961 Esterin, jota kutsuttiin Mamiksi, s. 1907 kanssa ja he asuivat ainakin jonkin aikaa Helsingissä Etelä-Haagassa. Valde kuoli keuhko-ongelmiin vuonna 1984 Helsingissä. Elsa kuoli Turussa vuonna 1977.

Valden ja Elsan lapset: Martti s. 1939.

Martti on konemestari ja asuu Turussa. Hän on naimisissa Ritvan kanssa. Heillä on  poika Teppo.  

Valden_Martti.jpg

Hulda  1914 -2010, ikä 96 v

Hulda syntyi 7.1.1914 Kanan perheen kymmenentenä lapsena.

hulda_2.jpg

 

Hulda meni saarelaisten tyttöjen tapaan jo nuorena keittäjäksi laivoille. Myöhemmin hän siirtyi Saarenpään linnakkeen päällystölle palvelustehtäviin ja asui linnakkeen alueella. Hulda muutti Viipurin kaupunkiin 25.6.1935 ollessaan 21-vuotias. Hän oli töissä Osuusliikkeen ravintolan keittiössä. 

Hulda meni Viipurissa naimisiin Alexander Tarvaskarin kanssa. Tämä oli alkuperäiseltä sukunimeltään Trostinoff, mutta nimi muutettiin 1950-luvulla.

Tarvaskarin perhe asui alussa Viipurin Hiekassa. Sodan jälkeen Tarvaskarin perhe asui Rautjärvellä Miettilässä ja Laikossa, jossa Saska toimi eri metsäyhtiöiden työmailla lastaten puita junavaunuihin. Myöhemmin hän oli  Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtailla työssä. Hulda hoiti pitkään kotonaan paikallista Laikon käsivälitteistä puhelinvaihdetta.

huldan_perhekuva.jpg

Hulda kuoli vuonna 2008 palvelutalossa Rautjärvellä, jonne hänet on haudattu.

Huldalla ja Saskalla on neljä lasta Johannes s. 1938, Raili Marjatta s. 1940,  Raimo Aleksanteri s. 1945 ja Tarja Tuulikki s. 1954.

Johannes, syntyi Viipurissa. Hän oli Ruotsissa sotalapsena. Jussi oli naimisissa Anneli Leiskamon kanssa. Heillä on lapset Jaana Johanna  ja Janne Kristian, jotka ovat syntyneet Imatralla. Jussi kuoli noin  vuonna 2010. 

Raili syntyi Hattulassa. Hän meni naimisiin vuonna 1958 Toivo Raution kanssa. Raili teki pitkän työuran Konnunsuon vankilassa. Topi kuoli vuonna 2005 syksyllä. Heillä on lapset: Eeva Liisa Kaarina, s.1959 Ruokolahdella ja Maija Sisko Helena, s 1968 samoin Ruokolahdella.

Raimo Aleksanteri  syntyi Miettilässä. Hän oli naimisissa Kaija Nokelaisen kanssa. Heillä on lapset Nina Susanna ja Toni Aleksanteri. Raimo jäi eläkkeelle Stora-Ensolta. Hän järjesti eri ryhmille matkoja Luovutetun Karjalan alueelle eläkepäivinään. Rami kuoli vuonna 2015. 

Tarja Tuulikki syntyi  Rautjärven  Laikossa. Hänellä on ensimmäisestä avioliitosta tytär Mervi Hannele.  Lisäksi Tarjalla on poika Antonio Sebastian Helena. Tarja on naimisissa Jouko Pajusen kanssa.

Tarvaskari_Jussi.jpgRailin_haakuva_2.JPGRaimo_ja_Tarja_2.jpgRaimo_ja_Tarja_3.jpg

 

Kerttu  1915 -1996, 81 v

Kerttu oli Elisan ja Huldan tapaan jo nuoresta mukana laivoilla keittäjänä.

Kerttu_Taisto_Pirkko_2.JPGHän muutti Nurmijärvelle Välirauhan aikana 12.2.1941. Muuttaessa hänellä oli mukanaan tyttäret Raija Orvokki ja Pirkko Helena. Kerttu avioitui Paavo Johannes Elorannan kanssa Nurmijärvellä vuonna 1941 eli samana muuttovuonna. Aviopari erosi vuonna 1946. Vuonna 1951 Kerttu muutti sukunimensä Keiholammiksi. Vuonna 1958 hän muutti asumaan Helsingin pitäjään, josta palasi Nurmijärvelle vuonna 1972. Hän oli tiiviissä yhteydessä etenkin Saimiin ja  Elisaan, kun näillä ei ollut omia lapsia. Viimeiset elinkuukautensa Kerttu asui Nurmijärven palvelutalossa.

Kuvissa Kerttu ja Pirkko ja tuntemattomia sekä toisessa kuvassa Pirkon ja Taiston kanssa.

Kerttu_ja_Pirkko.JPG

kerttu_taisto_pirkko.jpg

Kerttu kuoli v. 1996  81-vuotiaana ja hänet on haudattu Nurmijärvelle samaan hautaan kun sisarensa Saimi ja tyttärensä Marja-Leena.

Kertun lapset: Raija s.1938, Pirkko s.1940, Taisto s.1941, Marja-Leena s.1945, Veikko s. 1947, Jari s.1954.

Kuvassa vasemmalta Jari Keiholampi, Veikko Keiholampi, Taisto Elomaa, Pirkko Elomaa, Marja-Leena Elomaa. Kaiiki käymässä Suomessa äitinsä syntymäpäivänä.

Kertun_lapset.jpg

Raija Orvokki syntyi  Koivistolla. Hänet annettiin kasvatiksi 8 vuotiaana vuonna 1946 Kouvolaan Saima Liimatalle.  

Pirkko Helena syntyi Orivedellä. Pipsa muutti 1950-luvulla Ruotsiin ja asuu nykyään Tanskassa. 

Taisto Johannes Eloranta syntyi  Nurmijärvellä ja asuu Tanskassa.

Marja-Leena Eloranta syntyi Nurmijärvellä. Hän kuoli syöpään  v 1995 Nurmijärvellä 50 vuotiaana.

Pentti Veikko Juhani Keiholampi syntyi  Nurmijärvellä. Hän oli naimisissa Caritan kanssa ja heillä on kaksi lasta: Terhi ja Tapani. Veikko toimi bussinkuljettajana ja kuoli noin 2004 Vantaalla. 

Jari Kyösti Keiholampi syntyi  Nurmijärvellä ja asui Vantaalla yhdessä Anita Kaltion kanssa. Jarska kuoli vuonna 2014.

Aatami  1919 -1982, 63 v

Aatu syntyi äiti Helenan ollessa 42-vuotias. Hänet kastettiin 8.2.1920. Aatun tiedetään syntyessään olleen poikkeuksellisen kookkaan. Perhe asui silloin Hyttölässä. Kastetilaisuudessa kummeina olivat Aukusti Hytti, vaimo Alina Hytti, Vilho Herrala sekä Wilhelm Hytti.

aatu3.jpg

Samana jouluna tulleelle joulupukille muistetaan Mamman sanoneen "Tule nyt pukki katsomaan, meil on uus poika." Aatun lapsuusaikana perheessä oli ainakin Ratto-niminen Suomen pystykorva sekä Aatulla myöhemmin oma Tahvo-kissa. Sisarukset muistavan Aatun olleen hiljainen ja rauhallinen luonteeltaan.

Aatu tuomittiin Koiviston käräjillä 26.2.1936 ollessaan 16-vuotias ”törkeästä varkaudesta ja jatkuvasta näpistelystä” ym. 5 kk 5 pv vankeutta ehdollisena, koetusaika 3 vuotta. Kyseessä oli 5 pojan porukka, jotka olivat varastaneet Saarenpään talojen aitoista hilloja, kun muuta ei ollut löytynyt. Vanhimmat pojat saivat ehdottoman tuomion, mutta Aatu alaikäisenä selvisi ehdollisella. Rikosrekisterimerkintä seurasi häntä kaikissa virallisissa papereissa läpi elämän. 

Aatu seilasi laivoilla nuorena miehenä muiden veljesten tavoin. Ensin sukulaisten paateilla ja sitten Seppinen&Kempin ja Koiviston Höyrylaivan miehistössä. 

Lehtijuttu_varkaus.jpg

tapaturma.jpgKoiviston_hoyrylaivaosakeyhtio.jpg


Aatu vihittiin 1942 Helli Helena Vidgrenin kanssa, joka oli syntynyt Valkjärvellä vuonna 1920. Nimenmuutos Kaatralaksi astui voimaan vuonna 1943. Alakuvassa hääväkeä Viipurin Hiekassa väritettynä; Aatun vieressä Mamma ja Elisa ja takaa vasemmalta Einari, Saimi, Matti, Rauha miehineen, Saara, Hulda ja Adele miehineen.

haavaki-colorized.jpg

Sodan jälkeen Aatu oli useamman vuoden merillä kunnon koivistolaiseen tapaan. Pääosin reitit olivat Pohjanmeren satamiin, mutta pariin otteeseen hän kävi myös Etelä- Amerikassa kulkien Panaman kanavalla, Rio de Janeirossa ja Buenos Airesissa. mistä kuva, jossa Aatu oikealla. Tämän jälkeen perhe muutti Lahdesta Kotkaan 1940-luvun lopussa. Aatulla oli tarkoitus aloittaa siellä merikoulu. Suunnitelma kariutui hänen loukkaannuttuaan vakavasti satamatöissä. Lopun työelämänsä hän oli Kotkan satamassa laivojen vinssimiehenä.

Etela-Amerikassa.jpg

Aatu hankki oman moottoriveneen joskus 1950-luvulla, jolla perhe kiersi Kotkan saaristoa, jota innolla verrattiin Koiviston maisemiin. Myöhemmin perhe hankki tontin Kotkan edustalla olevasta Kuutsalon saaresta, jonne Aatu omin käsin rakensi omakotitalon. Tilan nimeksi tuli luonnollisesti Saarenpää. Muutaman vuoden ajan pihapiirissä oli myös suomen pystykorva Ratto ja Tahvo-kissa. Kuutsalossa Kanan perheen jäsenet usein viettivät loma-aikojaan. Etenkin Adelen, Rauhan ja Huldan perheiden kanssa oltiin usein puolin ja toisin kyläilemässä. Vasen kuva Mairen ottama värikuva 1956 ja oika luva Aatun Saarenpää vuonna 1966.

Ensimmainen_varikuva.jpgKuutsalo_1966.jpg

Aatu kuoli sydänkohtaukseen 62 vuotiaana vuonna 1982 Kotkan keskussairaalassa. Kuva Aatun täyttäessä 60 v. Hänet on haudattu Lahden Mustankallion hautausmaalle.

Aatu_60v.jpgunnamed_28.jpg

Aatun ja Hellin lapset:

Marita syntyi Viipurissa  kesällä 1943. Maritalla on tytär Marika Kaarina s. 1966 avioliitosta Antero Pätön kanssa ja poika Riku Johannes s. 1980 avioliitosta Reino Pentikäisen kanssa. Marita asuu Lopella.

2021.jpg

Matti  1922 -1986, 64 v

Matti syntyi perheen asuessa Kiilissä. Äiti Helena oli nuorimman lapsensa syntyessä 48-vuotias. Pojan kastoi linnakkeen sotilaspappi.  Isä Aleksanterin kerrotaan aamulla kylälle mennessään sanoneen vastaan pyöräilleelle  poliisille:  Et sie oo kuullu, ett’ mei rantaan ves’ toi poikalapsen.

matti.jpg

Nuorena Saarenpäässä asuessa Matilla oli joku vaiva, joka haittasi liikkumista.

Matti lähti suvun poikien tavoin nuorena merille - 15 vuotiaana väärentäen Mamman nimen papereihin. Matti muutti Aatun kanssa yhtä aikaa Viipuriin v 1942. Matti meni naimisiin Svea Karejoen kanssa, joka oli syntynyt  v 1922 Helsingissä. Hän erosi myöhemmin ja meni naimisiin Sylvi Seppälän kanssa. Matti muutti nimensä Kahtolaksi v 1946. Hän haavoittui sodassa kranaatin sirpaleista ja osallistui mm. Siiramäen taisteluun. Perhe asui sodan jälkeen Asikkalassa. Matti oli töissä laivoissa.

Kuvassa Matti on 1950-luvulla Bärösund- laivassa.

matti_merilla.jpg

Hän oli mukana suomalaisten ensimmäisellä laivamatkalla Grönlantiin. Matti kirjoitti päiväkirjaa matkan mielenkiintoisista vaiheista. Tässä HL Kailasta lehtitieto Gotlannin vesiltä.

Kaila1953.jpg

Matti toimi myöhemmin rekkakuljettajana. Matti sai metsässä sydänkohtauksen ja kuoli v 1986.

Luonteeltaan Matti oli kiltti  sekä avulias. Hän osallistui aktiivisesti järjestötoimintaan sekä talkoisiin. Matin ja Sylvin luona viettivät Kanan sisarusparven lapset monia kesälomia yhdessä.

Matilla ja Sylvillä oli kolme poikaa:  Matti Juhani, Markku Kalevi ja Veikko Tapani. 

Matti, Masa syntyi v 1947 Asikkalassa. Hän oli naimisissa Merja Hannele Anttilan kanssa. Avioliitosta on kaksi tytärtä Hanna, s.1973 sekä Jaana, s. 1980. Matti asuu  Hollolassa. Kuva 1

Markku Kalevi  syntyi keskosena vuonna 1948 ja kuoli muutamien päivien kuluttua.

Veikko, Veka syntyi v 1955 Asikkalassa. Veikko oli naimisissa Suoma Korhosen kanssa. Avioliitosta on tytär Janika., s. 1981. Toisen avioliiton Veikko solmi Paula Pykärin kanssa. Tästä avioliitosta ovat lapset Pekka ja Jenni. Veka on nyt naimisissa Tuijan kanssa ja he asuvat Pälkäneellä. Kuva 2

 

Veikko3.jpgPikkuMatti.jpg

 

 

 

 

 

 

 
24280248