OLSSONIEN RUOTSALAISET JUURET

 1. Klockrike

Olssonin suvun juuret löytyvät Klockriken pitäjästä Itägöötanmaalta, noin 20 km Linköpingin kaupungista luoteeseen. Carl Johan Olssonin  isän syntymäkoti on täällä sijaitseva Stenkullan torppa Löparhemmetin ruotupiirissä.

Stenkulla_kartta.jpg

Ensimmäiset kirkonkirjat tältä alueelta ovat vuodelta 1760. Niistä löytyvät tässä käsitellyn Olssonin suvun kanta-vanhemmat Peer Peersson Rehn s. 10.2.1695 ja vaimonsa Karin Andersdotter s. 1699.

Per_Rehn_kirkonkirja.jpg

Peer on ammatiltaan korpraali ja hän eli vuosina 1695-1767.    Sotilaskatselmustietojen mukaan Peer oli syntyisin Itä- Götanmaalta. Tämän tarkempaa syntymäpaikkaa ei hänestä ole tiedossa.   Stenkulla oli perheen asuessa 1/4 manttaalin pientila, jonka Peer oli luultavasti hankkinut eläkepäivikseen ja toimeentulon turvaksi. Varsinaisen sotilaspalvelunsa hän suoritti toisessa ruotupiirissä Klockrikessä. Kuvassa Klockriken 1800-luvun alusta peräisin oleva kirkko.

Tuohon aikaan sukunimi oli yleensä vain aatelisilla ja sotilailla. Kulloisellekin  samassa ruodussa palvelleelle sotilaalle annettiin yleensä sama sukunimi, joten samannimiset peräkkäin ruotua palvelleet eivät olleet välttämättä sukua keskenään. Talonpojat käyttivät vain patronyymiä eli isän nimeä. Peerin nimi esiintyy myös muodossa Pehr. Rehn puolestaan on kirjoitettu myös Reen ja Reene-muodoissa.

Peerin sotilasura alkoi 5.4.1714 noin 19 vuoden iässä Wallan ruodussa, numeroltaan 24. Sotilaskatselmustietojen mukaan hän oli 22 vuotiaana naimaton. Joukko-osasto oli Första livgrenädjärregemente eli Östgöta regemente till fot.

 Rykmenttiin kuului tuolloin 8 komppaniaa:

 1. Liifscompagniet

2. Öfverstelientenantscomp.

3. Majorns comp.

4. Wästanstängs comp.

5. Östanstångs comp.

6. Vadstena comp.

7. Ydre comp.

8. Kinds comp.

Ensimmäinen merkintä Pehr Renistä vuodelta 1716 Wallan ruodussa ja alla vaatetuksen kuvailua vuodelta 1719, kun Pehr ensimmäistä kertaa oli korpraalina.

Peer palveli Wästanstängin komppaniassa sen 4. korpraalijoukkueessa, Fiedre Corporalstavet, ruotunumerolla 73 lokakuusta 1718 alkaen, jolloin hänet oli ylennetty korpraaliksi. Hänen komppaniansa oli osallistunut Suuren Pohjan sodan sotatoimiin Suomessa. Komppania oli kärsinyt miestappioita, vakansseja oli runsaasti auki ja sotakokemuksiensa ansiosta Peer nimitettiin nuoresta iästään huolimatta korpraaliksi. Sotaretken varustukseen on Peerin kohdalle merkitty keltaiset housut, hattu ja sininen takki, jotka oli lainattu rykmentiltä tätä sotaretkeä varten. Varusteisiin kuuluivat myös olkavyö ja soljet aseita varten.

Vuonna 1735 noin 20 palvelusvuoden jälkeen Peer sai luvan muuttaa omalle tilalle Stentorpiin ja tästä viiden vuoden kuluttua 20.2.1740 hän jäi alueelle.

Tuonaikainen sotilastorppa:

Vuosien 1739 ja 1740 katselmuksissa Peerin rykmentin päällystönä olivat:

- Öfversten högborne Baron herr Carl Johan Wrangell

- Öfverstelieutenant, öfversten wählborne herr Per Silfwersparre

- Major, General Adjutanten högwählborne, Grafen Johan Gyllenborg

Count johan gyllenborg (1682- 1752).

Peerin komppanian päällystöä olivat:

- Capitain Berge Tiger Clou, 2. Katselmuskausi,

- Lieutenant Capitain Carl Friedric von Strömborg, 1. Katselmuskausi

- Fendrich Lieutenant Anders Boye, 1. Katselmuskausi

Näistä kapteeni todettiin kuolleeksi 25.5.1737. Hänen tilalleen on komennettu kapteeni Johan Friedr. Von Linten. Luutnantin vakanssilta von Strömborg komennettiin muualle ja tilalle nimitettiin Alexander De Geer. Vänrikki Boye komennettiin Vadstenan komppaniaan luutnantiksi. Tilalle tuli Ydre komppaniasta Gustaf Follker.

Peerin ja Karinin vanhin poika oli Anders Pehrsson, 1732-1784. Hän toimi pitäjässä kirkkoväärtinä ja meni naimisiin  vuonna 1759  lähiseudulta Gisstorpista kotoisin olevan neidon (pig) Kierstin Pehrsdotterin, 1736-1790, kanssa.  

Avioparilla oli ainakin 7 lasta, joista Olof oli Carl Johanin isä:

 

                      -Catharina,                         15.10.1760

                      -Petter,                               26.09.1762

                      -Olof (Olaus),                     s. 1766

                      -Maria,                                s. 1769

                      -Anders                               s. 1772

                      -Anna Stina,                        s. 1775

                      -Brita,                                 s.1778         

 Andersin syntymärekisteri vuodelta 1732 ja Andersin ja Kerstinin vihkirekisteri vuodelta 1759

Perhe asutti Stentorpin tilaa Kierstinin kuolemaan saakka vuoteen 1790, jolloin jo viimeisetkin lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Lapsista Anders kuoli 10 vuotiaana 1782. Seuraavana vuonna vanhin tytär Cathrina avioitui 23 vuotiaana Olof Andrssonin kanssa. Hän muutti Ljungiin tästä viiden vuoden kuluttua ilmeisesti  leskenä. Olaus ja Brita muuttivat pois kotoa  noin 1783. Olaus oli tuolloin 17 vuotias. Isä Andersin kuollessa 1784 vanhin poika Petter muutti pian sen jälkeen Wreta klosterin Vallbyn kylässä olevaan Hinsegårdin rustholliin viljelijäksi. Äiti Kierstinin kuoltua vuonna 1790 vesipöhöön, myös viimeinen lapsista Maria muutti pois Stentorpista.

Olaus muutti pienen mutkan jälkeen samaan kylään veljensä Petterin kanssa Östergårdin rusthollin rengiksi.  Vallby sijaitsee noin 15 km kaakkoon Klockrikesta, joten kauas eivät pojat synnynkonnuiltaan muuttaneet. Vanhin poika Petter meni naimisiin vuonna 1790 Hinsegårdin viljelijän Johannes Månssonin lesken Brita Nilsdr:n kanssa  Petteristä tuli naimisiin menon yhteydessä viiden lapsen isä sekä tilan viljelijä ja myöhemmin rusthollari. Petter perheineen muutti vuonna 1804 kahdenkymmenen vuoden jälkeen Flistadiin Lundsbon ruodun Södra Lundiin rusthollariksi. Tällöin perheessä oli jo kaksi omaakin lasta, Anders ja Petter. Flistadin tilalta perhe muutti vuonna 1812 Pettrin täytettyä 50 vuotta tuntemattomaan määränpäähän.

 

 2. Vreta Kloster

 Vreta sijaitsee noin 10 km koilliseen Linköpingistä. Götan kanava rajoittaa sen koillisosaa. Bergin sulut sijaitsevat vain pari kilometriä kirkolta. Pitäjän nimi Vreta on ollut tunnettu ainakin 1000-luvulta sen ollessa maakunnan vanhinta asuinaluetta. Nimi tulee vanhasta ruotsinkielen sanasta " vret",  merkiten pientä peltoa- hyvin kuvaava ilmaisu seudun maatalousvaltaiselle luonteelle. Pitäjän nimeen pysyvästi liitetty kloster-luostari liite johtuu 1100-luvun alusta seudulla sijainneesta benediktiiniläis-ja myöhemmin sisterssiläisnunnaluostarista.

 Pitäjän ensimmäinen kirkko ajoitetaan 1000-luvulle, kristinuskon ensimmäisiin vuosiin Pohjoismaissa. Ensimmäinen kivikirkko pystytettiin jo 1100-luvulla ja siitä on vielä osa jäljellä. Kirkko toimi sekä pitäjän että luostarin kirkkona aina 1580-luvulle saakka. Tällöin kuoli luostarin viimeinen asukki ja luostarin toiminta lakkasi. Vreta kuului tuolloin Kustaa Vaasan pojan Mauno Ladonlukon läänityksiin. Tämä asusti aika ajoin läheistä Kungsbron kartanoa.

Vreta_kirkko.jpg

Pitäjä on ollut alkuajoista asti kuninkaallisten ja aatelisten suosiossa ainakin osin johtuen suotuisista maanviljelysolosuhteista. Vretan väkiluku oli 1800-luvun alkupuolella 1900-2400 henkeä. Pääelinkeinot olivat viljan viljely ja kalastus pitäjään rajoittuvassa Roxen järvessä. Vuoden 1850 verotuspinta-ala oli n. 90 manttaalia.

 

3. Vallbyn kylä

Carl Johan Olssonin kotikylä Vallby sijaitsee Vreta klosterin kirkolta n. 3 km etelään rajoittuen Svartå-jokeen. Kylän nimen keskiaikainen muoto Vadhby kertoo nimen syntyneen äheisyydessä sijainneesta kahluupaikasta ( vadställe). Ensimmäiset merkinnät Vallbystä löytyvät lahjoituskirjoista. Ensimmäisen kerran Magnus Henriksonin, Ruotsin kuningas vuonna 1160, lahjoituksena ja toisen kerran abbedissa Ingerdin lahjoituksena. Ingerd johti luostaria 40 vuotta kuollen vuonna 1204. Hän oli Karl Sverkkerssonin sisar. Karl puolestaan muistetaan edellä mainitun kuningas Magnuksen murhaajana. Vallbyn omistajiin kuului myös Mauno Ladonlukon veli, kuningas Valdemar. Hän lahjoitti kylän maita vuonna 1267 Linköpingin tuomiokirkolle. Kaikkiaan Vallbyssa on ollut maanomistajina kolme kuningassukua.

Historiakirjat kutsuvatkin Vallbyta Ruotsin kuninkaallisimmaksi kyläksi. Vuosina 1645 ja 1664  30-vuotisen sodan päättymisen aikoihin sai paikallinen mahtisuku Vallbyn haltuunsa osin lahjoituksena osin ostaen. Sukua edusti Hugo Hamilton. Myöhemmässä reduktiossa kylä joutui Klaus Flemingille. Vuonna 1726 Vallby oli vuorostaan amiraali Behrin perillisten hallussa.

Olauksen muuton aikoihin kylässä oli 7 tilaa:Aspegård, Lillgård, Storgård, Mellangård, Hinsegård,  Skattegård ja Östergård.  Kaikki tilat olivat alkuaan yhden manttaalin kokoisia,  mutta ajan kuluessa ja perinnönjakojen seurauksena pirstoutuivat  useiksi pikkutiloiksi. Lisäksi kylään kuului tuolloin 2 torppaa ja yksi tupa: Aspelund, Lyckohemmet ja Åbacka. Vuosina 1850-1860 Vallbyssa tapahtui laga skiftet, maanjako, joka suoritettiin maan verotusarvojen mukaan. Jos esimerkiksi maanomistaja joutui luopumaan paremmasta maasta, hän sai korvauksen pinta-alana. Maanjako toteutettiin raskaalla tavalla ja lähes kaikki päärakennukset jouduttiin muuttamaan ja rakentamaan uudestaan. Nykyinen kylän rakennuskanta on siis vuosilta 1860-1870, eivätkä ajalta, jolloin Carl Johan tai hänen isänsä asustivat kylässä. Rakennustyön lisäksi kiinteistöverot nousivat jyrkästi jaon jälkeen. Tämä aiheutti vaikeuksia esim. Carl Johanin vanhimmalle veljelle Olgukselle. Suuruusluokista  jaon aikana antaa kuvaa esim. kummankin Mellangårdin 1/2 manttaalia, saama vastine jaossa 39 tynnyrinalaa peltoa eli n. 20 ha.

 

4. Olof ( Olaus) Andersson 1766-1847

Klockrikesta Östergårdiin muuttanut Olaus  oli ilmeinen toiminnan mies. Hän meni naimisiin rusthollarin Måns Göranssonin s. 1726, nuorimman tyttären Helenan ( Lena) kanssa muutosta heti seuraavana vuonna 1791. Olaus ryhtyi samalla hoitamaan 65-vuotiaan appiukkonsa tilaa. Lenan äiti kuoli ilmeisesti melko pian häiden jälkeen ja isä Måns kuoli vuonna 1797 keuhkotautiin.

 Östergårdissa syntyi Olaukselle ja Lenalle neljä lasta, joista Stina kuoli syntymävuona eikä Peterkään, setänsä kaima, ehtinyt aikuiseksi. 

 Hengissä lapsikatraasta selvisivät:

-                    Anders, s.28.03.1794, sai myöhemmin 5 lasta

-                    Gustav Magnus, s. 30.07.1801, 2 kasvattia

 Perhe muutti vuonna 1805 naapuritilalle Vallbyn Storgårdiin, missä syntyivät Lena Stina (s. 06.04.1806, 4 lasta ja kasvatti )ja Marta Margareta s.04.07.1808). Vuonna 1812 muutettiin naapurikylään Högbyn Storgårdiin viljelijäksi. Tämä saattoi olla seurausta Olauksen hyvistä kirkollisista suhteista. Hän toimi vuodet 1805-1811 Vretan kirkkoväärtinä ja kyseinen Storgård kuului leskirovastinna Christina Blohmille, s. 1726. Tila oli sangen kookas, kirkonkirjoissa sen kohdalta löytyy väkeä useita sivuja.

Olauksen vaimo Lena kuoli vuonna 1815 hermokuumeeseen. Puolenvuoden suruajan jälkeen Olaus meni uusiin naimisiin ollessaan 50-vuotias. Puoliso oli 26-vuotias ja kotoisin Håcklasta, joen toiselta puolelta. Hän oli talollisen tytär Maja Jönsdotter. Lenan kuoleman jälkeisestä perunkirjasta ilmenee, että pesän omaisuus luetteloitiin hyvin pikkutarkasti ja talossa oli runsaasti erilaista tavaraa, esim. verrattuna vastaavaan ajankohtaan Suomessa.

Pastorskan kuollessa 1817 yli 90 vuoden iässä  perhe muutti pian takaisin Vallbyhyn. Tuolloin oli kulunut kolme vuotta vihkiäisistä. Nyt muutettiin  Hinsegårdiin, jota Petter-veli oli aikaisemmin viljellyt.  Mukana oli uusperheen nuorimmainen 9.1.1818 syntynyt Olaus  (Olagus) Olofsson. Vanhin  Olauksen ja Majan lapsista Maria syntyi 3 kk häistä ja kuoli samana vuonna tautiin nimeltä tårsken.

 Hinsegårdissa syntyivät perheen muut lapset:

-                    Johan Gustaf, s. 1820

-                    Carl Johan, s. 1822

-                    kaksoset Eva ja Adam, s.1828,  joista Adam kuoli samana vuonna

-                    Petter Adam, s. 1830 ja kuoli samana vuonna.

 Nuorimman lapsen Petter Adamin syntyessä isä Olaus oli 64-vuotias.

 Carl Johanin isä Olaus oli ilmeisen tarmokas ja aikaansaava ihminen. Edullisten naimakauppojen lisäksi hänellä oli 12 lasta, joista 8 selvisi aikuisiksi. Hän keräsi tyhjästä huomattavan maaomaisuuden. Lisäksi hän oli aktiivinen seurakunnan maallikkojäsen. Vuodet 1805-1811 hän oli kirkkoväärti ja vuodet 1820-1837 kirkkoneuvoston esimies.  Niinpä hänen kohdallaan Vreta klosterin kuolinkirjoissa on poikkeuksellisen pitkä ja ylistävä elämänkerta. 

Olaus lopetti tilan pidon 73 vuoden ikäisenä vuonna 1839. Hän jakoi maaomaisuutensa lähinnä Carl Johanin kahdelle vanhemmalle veljelle Olagukselle ja Johanille. Isä Olaus kuoli keuhkokuumeeseen 12.10.1847 81 vuoden iässä oltuaan vuoteen omana viimeiset kolme ja puoli vuotta.

Olauksen hautakivi Vretan kirkon pääoven vieressä, mistä Carl Johan on käydessään piirtänyt muistiinpanon:

IMG_20210301_161205.jpg

Olauksen perunkirjasta, 25.11.1847 on todettavissa, että:

-                    kaikki perilliset olivat läsnä perunkirjoitustilaisuudessa

-                    leski Maja Jönsdotter

-                    pojat:

-                    Olaus; 30 v,

-                    Johan Gustaf; 27 v,

-                    Carl Johan; 25 v.( läheisestä Sjögestadin maatalouskoulusta)

-                    tytär Eva naimisissa talollisen Johannes Petterssonin  kanssa Knifvingessä.

-                    lapset edellisestä avioliitosta

-                    pojat:

-                    Anders, 53 v,

-                    Gustaf Magnus ,46 v.

-                    tytär Lena Stina naimisissa torppari Magnus Nilssonin  kanssa Fänsbrossa Vreta  klosterissa.

-                    tytär Maja Greta naimisissa asemamies A. Perssonin  kanssa Gräfstenissä Svinstadin kunnassa.

Irtaimen arvo oli hieman kasvanut edelliseen perunkirjaan verrattuna, vaikka eläimiä pidettiin vain kotitarpeiksi Olauksen luovuttua maanviljelyksestä. Vainajan vaatekaappi lienee vastannut kirkkoneuvoston esimiehen asemaa sisältäen mm. pitkän sinisen takin, mustan pikkutakin, 2 sinistä kokopukua sekä sinisen ja harmaan pikkutakin. Turkkeja oli kolme kappaletta. Olaus oli onnistunut talousasioissaan niin hyvin, että velat olivat muuttuneet saataviksi. 

Tässä muistokirjoitus Olaus Anderssonista Vretan kirkonkirjassa.

Olaus_Andersson_muistokirj.jpg

Carl Johanin äidin Maja ( Maria) Jönsdotterin kuoltua rintatautiin vuonna 1855 Hinsegårdin perinnönjako näyttää olleen sellainen, että puolet tilasta meni Olagukselle hänen lunastettuaan ilmeisesti Evan ulos. Johannes ja Carl Johan jakoivat toisen puolikkaan. Johannes ilmeisesti alkuun viljeli tätä puolikasta, mutta myöhemmin vuonna 1853 Olagus lunasti sen itselleen. Tällöin Carl Johan on jo Suomessa Botbyssä pehtorina ja meni seuraavana vuonna naimisiin Antoinette Borgströmin kanssa. Saadut 250 riikintaaleria lienevät olleet hyvään tarpeeseen.

 

5. Olauksen lapset 1. avioliitosta

Vanhimmasta pojasta Andersista ei tiedetä muuta kuin että perinnönjakotilaisuuksissa hän on ollut mukana. Isä Olauksen kuollessa Anders oli jo 53-vuotias. Tilanpidon peri hänen nuorempi veljensä Gustav Magnus s. 1801. Olauksen kuoleman aikoihin hän viljeli omistamaansa 1/6 mtl ja isänsä omistamaa 1/3 mtl Östergårdista, joka oli alun perin hänen äitinsä vanhempien omistama. Magnus oli naimisissa itseään 13 vuotta vanhemman Maria Larsdotterin kanssa.  Heillä ei olut lapsia. Isänsä kuoltua Magnus hankki omistukseensa koko 1/2 Östergårdin, mutta tilaa viljeli vuokralla Johan Pettersson. Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1859 Magnus merkitään kirjoissa raajarikoksi ja hän muuttuu omistajasta ja viljelijästä " hyyryläiseksi".Tytöt Lena Stina ja Margareta olivat naimisissa omilla tahoillaan.

  

6. Olagus Olofsson, 1818-1885

Olagus oli Carl Johanin 4 vuotta vanhempi isoveli, joka aikuistuttuaan lähti Vallbyn kylälle rengin töihin. Täytettyään 21 vuotta hän meni naimisiin vuonna 1839  Ulrika  Jönsdotterin kanssa. Isä Olaus luopui tuolloin tilanpidosta ja Olagus sai viljelyynsä 1/2 Hinsegårdia sekä Burènin omistaman 1/2 Storgårdia. Nähtävästi isä Olaus katsoi vanhimman poikansa vakiinnuttua voivansa itse luopua maanviljelystä.

Olagus oli siis lunastanut Eva sisaren ulos ja toinen puolikas Hinsegårdista kuului nuoremmille veljille Johanille ja Carl Johanille. Olagus ei nähtävästi ollut isänsä veroinen talousasioissa, mutta lapsilukua hän osasi kasvattaa. Yhteensä Ullan kanssa syntyi 9 jälkeläistä.

Vallbyssä alkoi tapahtua pian Olauksen kuoleman jälkeen. Ns. lagaskiftet- maanjako pirstoi taas entisen kylärakenteen. Tiiviissä rykelmässä joenrannassa sijainneet rakennukset  jouduttiin siirtämään hajalleen keskelle peltoja. 

Vuonna 1855 alueen maatalous eli voimakasta nousun kautta. Maataloustuotteiden hinnat olivat korkealla. Maatalouden laskusuhdanne käynnistyi 1860. Linköpingin hypoteekkipankin tilasto osoittaa, että vuosina 1862-66 yli 200 pankin rahoittamaa maatalouskiinteistöä meni konkurssiin. Historiankirjoissa on mainittu kolme suurta konkurssia Vreta klosterissa vuonna 1864, jolloin  Olagus Olofsson meni konkurssiin  vieden mukanaan Johannes Petterssonin sekä Claes Haraldssonin. Pettersson oli Carl Johanin sisaren Evan mies, asemamies Södra Lundista Flistadista omistaen 1/4 Östergårdia.

Konkurssin taustoja arvioitaessa on palattava Olauksen perinnönjakoon. Majan lapsille jäi jaettavaksi noin 3000 rd:n omaisuus, mistä tilan osuus oli 2000 rd ja loput irtainta ja saatavia. Laskusuhdanteen aikana velkojen takaisinperintä ei varmaankaan onnistunut. Olagus oli pesälle velkaa ja joutui varmaankin ottamaan pankista lisää velkaa suoriutuakseen tilanteesta. Konkurssi aiheutti suuria muutoksia 9-henkisen perheen elämään. Lapsista Johanna, Anders ja Anna joutuivat heti seuraavana vuonna satulamestari Johanssonin talouteen palvelukseen. Tytöt joutuivat piioiksi ja Anders rengiksi. Christina oli jo 25 vuotias ja varmasti muutenkin siirtymässä pois kotoa. 

Hinsegårdin uudeksi omistajaksi tuli Per Adolf Jönsson 9500 rd:n hinnalla.  Olaguksen osalta ei tiedetä, ehtikö hän rakentaa uuden päärakennuksen ennen taloudellisia vaikeuksiaan. Toinen nykyisistä Hinsegårdeista on vuodelta 1860 ja toinen 1870. 

 

7. Anders Johan Olaison

Perhe muutti konkurssia seuraavana vuonna Hinsegårdin naapuritaloon Mellangårdiin, joka on kirjoissa Olaguksen  lasten yhteisomistuksessa. Vanhemmat Olagus ja Ulla sekä nuorimmat lapset on merkitty " hyyryläisiksi". Vuodesta 1866 tilan viljelijäksi on merkitty vanhin poika Anders Johan Olaison, 21 vuotta. Samana vuonna takaisin kotiin muuttavat myös piikoina olleet Anna ja Johanna, jotka kuitenkin parin vuoden sisällä muuttavat Linköpingiin. Kotona olevien nuorempien lasten Oscarin, Augustan ja Wilhelminan lisäksi hyyryläisiin liittyy vanhin tytär Christina.

Anders avioituu vuonna 1877 Matilda Helena Andersdotterin kanssa ja ensimmäinen lapsi Helge Jonathan syntyy seuraavana vuonna.  Samoihin aikoihin sisar Anna on palannut takaisin. 

Olagus ja Ulla kuolivat 1880-luvun alkupuoliskolla. Anders oli siirtynyt itsenäiseksi tilalliseksi Slakaan Gålstadin tilalle. Mellangårdin hoito siirtyi Andersin nuoremmalle veljelle Oscar Fredrik Olaisson/ Ohlssonille, joka pysyi tilalla sisarensa Annan kanssa ainakin vuoteen 1893,jolloin Oskarin kirjeestä sedälleen Carl Johanille Salmioon käy ilmi, että Mellangårdissa oli tuolloin isännän lisäksi 2 renkiä.  Vuonna 1882 Oscar on ollut lautamiehenä suorittamassa katselmusta Mellangårdin krenatööritorpalla " Stora Skogstorp".

Oskarin, Annan ja Mellangårdin myöhemmistä kohtaloista ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti heidän välilleen tulee epäsopua. Anna kirjoittaa Carl Johanille Suomeen, että Oscar on jättänyt hänet puille paljaille. Tämän Oscar puolestaan jyrkästi kiistää kirjeessään vuodelta 1894.

Vuodelta 1900 peräisin olevan sopimuksen mukaan Oskar Fredrik asuu tuolloin Öfvergårdissa. Oskar on todistajana, kun Mellangårdin silloiset omistajat vapautuvat Stora Skogstorpissa asuvan rummunlyöjän ylläpidosta 200 kruunun maksua vastaan. Tämän jälkeen ei kirjeenvaihdossa enää mainita Annaa. Oscarin viimeinen tiedossa oleva osoite oli Glycke Öfvergård, Rapperstad, Bankeberg.

 

8. Johan Gustaf Olofsson, 1820- 1906

Toinen veljeksistä, Johan Gustaf sai perintöosuutenaan yhdessä Carl Johanin kanssa 1/4 mtl kotitilastaan sekä 1/8 mtl toisesta Hinsegårdin puolikkaasta. Olagus lunasti Johanin osuuden ja tämä muutti vuonna 1853  Svartå-joen toiselle puolelle Kagaan vaimonsa kotipitäjään. Tällöin Johanneksen sanotaan köyhtyneen ja joutuneen elämään appivanhempiensa armeliaisuuden varassa jossain kunnostetussa pirtissä.  1/8 osaa toisesta Hinsegårdista menee Johan Abr. Carlssonille. Kovin olivat sekavat ja sirpaleiset 1800-luvun omistussuhteet tässä aiemmin kuninkaiden omistamassa kylässä.

 Johanin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Hänen lapsillaan olivat hyvin saksalaistyyliset nimet:

-                    Carl Ernst, s. 1850 Vreta

-                    Axel Ferdinand, 1852-1857

-                    Oscar Theodor, 1853-1855

-                    Otto Leonard, s- 1856 Vreta

 

9. Eva Olofsdotter/ Petersson, 1825- ?

 Eva oli toinen kaksosista, joista Adam kuoli heti syntymän jälkeen. Carl Johan käytti muistiinpanoissaan nimitystä tvillinghalfan. Evasta tiedetään, että hän avioitui 4.2.1844 tilallisen Johannes Peterssonin kanssa. Tämä oli kotoisin Stjärnorpista Transätteristä. Sieltä he muuttivat Knifvingen kautta n. 1850 Håcklaan.

Lapset:

-                    Johanna Carolina, s. 1849, Knifvinge, Norrgård ja kuoli 1/2 tunnin ikäisenä

-                    Johan Otto, s. 1851 Håckla

-                    Karl Fredrik, s. 1855 Håckla

 

Vihkikirjan mukaan isä Olaus on jo vuoteenomana ja suostumuksen antaa vanhin veli Olagus. Transätter on suurehko tila Vretan naapurikunnassa Stjärnorpissa Götan kanavan koillispuolella. Vuonna 1860 perhe muuttaa Tjällmohon, noin 3 km Vretasta pohjoiseen.

Johannes Peterssonin vuonna 1859 Suomeen kirjoittaman kirjeen marginaaliin Carl Johan on kirjoittanut: Denna man Pettersson var gift med min syster Eva ett fasligt opassligt par, han mannen Pettersson stor grobian, syster Eva en liten klen lemmad som flicka.... å jag CJO hade oturen att bli finne för allan tid.... 

Kuvia Ruotsin sukulaista on jäljellä kaksi, molemmat ilman nimeä. Mieshenkilö voisi olla Oscar, jonka kanssa oli runsasta kirjeenvaihtoa ja nainen Karin Månsdr, jonka tiedetään kesällä 1902 vierailleen Salmiossa.

Kuva_Linkoping.jpg

Sukulaisnainen_Ruotsista_ehka.jpg

10. Nimihistoriaa

Olssonin suvun nimi pohjautuu Carl Johan Olssonin isän Olaus Anderssonin etunimeen. Olauksen pojat ottivat, uuden käytännön mukaan, käyttöön sukunimen. Ruotsissa sukunimi ainakin talonpoikaissuvuissa pohjautui isän nimeen. Suomessahan vastaavasti käytettiin usein talon nimeä.

Olaus Andersson kastettiin nimellä Olof, josta nimi muuttui myöhemmin Wallbyssä muotoon Olaus. Vanhimmalle pojalle annettiin isänsä etunimi, kuten yleistä oli. Tämä esiintyy myös muodossa Olagus, mm. Carl Johanin muistiinpanoissa.

 

Näyttää siltä, että nimet

 

                                            Olof-Olaus-Olagus

 

ovat olleet vaihtokelpoisia synonyymejä jopa yhden ja saman henkilön kohdalla.

Olaus Anderssonin lasten syntyessä isä käytti nimeä Olaus, mutta kastekirjoissa poikien nimeksi tuli Olofsson. Tämä nimi on mahdollisesti säilynyt Johanin jälkeläisillä, samoin kuin ensimmäisestä avioliitosta olevan Andersin mahdollisilla jälkeläisillä. Olaguksen lapset ottivat sukunimekseen Olaisson, joka nimi on muuttunut esim. Anders Johanin hautakivessä muotoon Ohlsson. Samassa hautakivessa hänen poikansa esiintyy nimellä Carl Olaison.

 Carl Johanin nimeksi Suomen väestörekisterin pitäjä päätti Olssonin. Olauksen jälkeläisten parissa on siis ollut käytössä ainakin seuraavia nimimuotoja sukunimestä:

-                    Olofsson

-                    Olais(s)on

-                    Ohlsson

-                    Olsson

-                    Olari

-                    Orsila

 

 

24280248