2. Kanat 1900-luvulla

 Kanojen suvun tarina 1900-luvulla keskittyy seuraamaan Helena Villentytär Hoikkalan s. 4.5.1878 Hyttölän kylässä ja Aleksanteri Tahvonpoika Kanan s. 24.9.1874 Saarenpään kylässä  ja heidän perheensä elinvaiheita 1800-luvun lopun ja vuoden 1939 eli talvisodan välillä Saarenpään kylässä useamman kiinteistön alueella. On oltava tarkkana nimissä, koska samaan aikaan asui Saarenpäässä useampia samannimisiä henkilöitä. 

Aleksanteri oli siis syntynyt Saarenpää nro 12 pihapiirissä, joka oli ollut Kanasen suvun hallussa jo 1600-luvulta alkaen. Aleksanterin isä Tahvo ja äiti Beata asuivat asukkeina muun Kanan suvun seassa. Aleksanterin nuoruudesta ei tiedetä muuta kuin että hänellä oli 13 vuotta vanhempi sisar Kristiina ja 4 vuotta vanhempi veli Matti.  Aleksanteri oli 12 vuotias isä Tahvon kuollessa. Nähtävästi hän on ollut töissä laivoissa kylän poikien tapaan. Ensimmäinen kuva hänestä on luultavasti serkku Pullin kanssa otettu Viipurissa.

aleksanteri_ja_tunt.jpg

Helena Villentytär syntyi muutaman kilometrin päässä olevassa Hyttölässä Pipin vauraaseen taloon, joka sijaitsi aivan rantapenkereellä. Hänen isänsä oli ottanut talon nimen Hytti tilalle Hoikkalan sukunimen. Äiti Beata oli Villeä 3 vuotta nuorempi ja kotoisin Rakkolan talosta Harilaisesta. Helenan syntyessä vanhin lapsi Topias oli 8 vuotias ja kaksi nuorempaa sisarusta olivat kuolleet molemmat vuotta ennen Helenan syntymää. Hänen jälkeensä perhe kasvoi vielä kahdella tyttärellä ja kahdella pojalla. 

Helena ja Aleksanteri vihittiin 23.2.1896 rovasti A. Sirenin toimesta. Helena oli tuolloin 18 vuotias ja Aleksanteri 22 vuotias. Nuoresta parista on aika koruton piirros häiden aikoihin. 

helena_ja_aleksanteri2.jpg

Tiedetään, että Helenan vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä tyttärensä puolison valintaan. He olivat aloittaneet seurustelun Helenan ollessa 17 vuotias. Vanhempien vastustuksesta ehkä johtui, että vihkiminen tapahtui vasta 2 kuukautta ennen vanhimman lapsen Aukustin  syntymää.  Kerrotaan isä Ville Hoikkalan ottaneen olkipatjan ja heittäneen sen Helenalle myötäjäisiksi.  Välit perheen jäsenten kesken eivät kuitenkaan täysin kylmenneet. Helenalle jäi oma perunamaa Pipin pelloilta ja hänen muistetaan myös ahkeraan käyneen kylässä Pipissä veljensä Aleksanterin perheen luona, jonka lapsille hän oli ”Hele-täti”.

Nuoripari asettui asumaan aluksi Hyttölään Esimäelle Talo 14  pihapiiriin.

Kirkonkirja_1909-1919_Hyttola_s2.jpg

Kyläläisten tavoin elanto hankittiin hoitamalla karjaa, kalastamalla, viljelemällä pieniä peltoja sekä Aleksanterin työllä laivoissa. Tiedetään hänen muiden paikkakuntalaisten tavoin olleen mukana, kun pirtua tuolloin kuljetettiin runsaasti salaa Virosta. 

Vuosien saatossa Aleksanteri sai Itämeren laivurin paperit kokemukseensa perustuen ja pystyi hankkimaan oman jahdin, jolla kulki kuljettaen tavaraa sekä Koiviston sarilla että Uuraaseen ja Viipuriin saakka. Lapsia perheeseen syntyi tasaiseen tahtiin 13 kpl, joista 11 varttui aikuisikään. Jossain vaiheessa asunto oli Kanasen pihapiirissä oleva mökki Saarenpäässä ja pari muiden omistamaa mökkiä kansakoulun lähellä. Omaisuutta oli kertynyt sen verran, että elinkeinon harjoittamiseksi oli hankittu jahti nimeltä Daisy, joka jostain syystä myytiin vuonna 1916.

Jahti_myynti.jpg

Sisällissodan ajasta ei Kanan perheen osalta ole muuta muistitietoa kun että vanhin poika Aukusti oli poimittu jostain syystä punaisten listaan, jotka oli tarkoitus ampua kirkonkylän pellolla. Isä Aleksanteri sai tiedon aikeesta, puhui Osuuskaupan omistajan mukaansa ja tämä oli todistanut kuulustelijoille, ettei Aukustilla ollut mitään tekemistä punaisten toiminnan kanssa. Näin Aukusti oli haettu pois ammuttavien joukosta. 

Joku asumuksista Saareenpäässä asuessa syttyi palamaan ja koko perhe joutui taivasalle 1923 paikkeilla. Kyläläiset ryhtyivät auttamaan perhettä ja Kiilinrannasta saaren ulkorannalta järjestyi asunnoksi Kalastusseuran rakennuksiin kuulunut mökki, jossa jouduttiin syrjässä muusta asutuksesta asumaan muutama vuosi, ennenkuin oli mahdollista käynnistää oman talon rakentaminen Lehtiniemeen. 

   kiilin_talo.jpg

 

Kiilinrannan mökin portailla Kanan perhettä: Vanhempien edessä 7 lasta, joista etumaisin ja nuorin Matti, Aatu Aleksanterin jaloissa Valden vieressä. Tytöistä paikalla ainakin Kerttu ja Hulda. Oikealla olevat aikuiset lienevät kyläläisiä. Alakuvassa Kiilin pelastusasema sekä Kiilin rantaviivaa ja sen rakennuksia, joiden joukossa on myös tämä Kanojen tilapäinen koti.

Kiilin_rakennuksia_HS1929.JPGKiilinrantaa.jpg

Kiilin_pelastusasema.jpg

Alakuvassa näkyy hyvin etäisyys Saarenpään kylästä, linnakkeelle metsän keskellä kulkeva junaraide sekä alareunassa Kiilin rakennukset ja pitkä lentohiekkaranta. 

Kiilinranta.jpg

Nyt 2000-luvulla Kiilin edustalla kulkevat tankkerit kohti Primorskin satamaa, joka sijaitsee Lehtiniemeä vastapäätä mantereen puolella. 

Aleksanteri kulki laivoissa ja  ajoi resiinalla tavaraa Lehtiniemestä linnakkeelle. Yhdellä näistä matkoista hänellä jäi jalka resiinan pyörän väliin ja hän kärsi vammasta loppuelämänsä. Yhdessä Helenan ja isompien lasten kanssa hän harjoitti verkkokalastusta. Talvisin perhe piti kalastajille jääkahvilaa. Elinolot olivat tuolloin ankarat. Oma jahti saatiin hankituksi ehkä osin velkarahalla ja se myytiin Aleksanterin sairastuttua.  

Näiltä ajoilta on perheestä säilynyt ryhmäkuva, jossa puuttuvat vanhin tytär Elisa sekä pojista vanhimmat Aukusti ja Valde. Taustalla voisi olla Kiilin rakennuksia.  Kuvassa takana Adele, Wille,Helena, Aleksanteri, Saimi ja edessä ,Hulda, Aatu,Matti ja Kerttu, Rauha sylissään Adelen tytär  Orvokki ja Saimi. Syntymäaikojen mukaan arvioituna kuva n 1924, koska Wille on vielä elossa. Orvokilla jalassaan isoisänsä Aleksanterin tekemät nahkatöppöset.

matikan_albumista.jpg

Perhe Viipurissa jahtinsa kanssa noin 1926. Lapsista ovat päässeet mukaan Aatu noin 6 v ja Matti n 4 v. Eväänä on ollut mustikkapiirakkaa Matin poskista päätellen sekä Aatulla paljaat jalat selvästi kipristelevät kylmästä.

perhe_viipurin_satamassa.jpg

Äitienpäiväkuva Saarenpäästä 1933, Mamma kolmas vasemmalta. 

Aitienpaiva_1933.jpg

 

Aleksanteri rakensi itselleen varuskunnan rautatien toiselle puolelle kylästä Lehtiniemen Marilahteen oman talon 1920-luvun puolivälin jälkeen. Kuvassa tytär Adele Saarenpäässä sylissään Saara luultavasti tämän rakennuksen edessä vuonna 1929. Nyt vuonna 2006 mökin ikkunoista näkyisi suoraan Primorskin öljysatama.

!920-luku ja vielä 1930 lukukin olivat taloudellisesti niukkaa aikaa Kooiviston saarilla. Laivatulot olivat romahtaneet, samoin kalaa ei voitu enää entiseen tapaan käydä myymässä Pietariin. Itse asiassa saarilla vallitsi taloudellinen hätätila. Kanan perheessä myös lisääntyvä Aleksanterin huonokuntoisuus aiheutti haasteita. Lehdestä löytyy ulosottoon liittyvä tieto, missä Kanan perheeltä ( mikäli sama henkilö) on takavarikoitu lehmä, polkupyörä ym. vuonna 1931 eli vuosi ennen Aleksanterin kuolemaa.

Ulosotto.JPG

Lehtiniemen mökki  lienee Kanojen viimeinen asuinpaikka Saarenpäässä, jossa Aleksanteri kuoli vuonna 1932 keuhkovikaan. Talo jäi sodan jalkoihin. Kertun muisteluista selviää, että Kanan Mamma ei suostunut heti lähtemään käskyn tultua, vaan halusi ensin paistaa uunissa eväspiirakat mukaan. Kaikki vähänkin arvokkaampi tavara kaivettiin maahan talon lähelle odottamaan omaa paluuta. Välirauhan aikana siellä kävijät totesivat, että tavarat olivat hävinneet, kun venäläiset olivat rakentaneet itselleen poteron juuri sille kohdalle. Mamma sai aikanaan paikasta itselleen pienen sotakorvauksen. Talosta kävelymatkan päässä oli Lehtiniemen majakka, josta saattoi katsella kotikulmia kauemmas. 

Ade_ja_Saara_Saarenpaa_1929.jpg118649235_3235185069928693_6765960989496542927_o.jpg


 

Ade_ja_Saara_Saarenpaa_1929_2.jpg

 

 

Aleksanterista ei ole paljoltikaan muistikuvia. Toisaalta hän vaikuttaa leikkisältä, toisaalta jämptiltä ja asialliselta. Työteliäs ja yritteliäs hän ainakin oli. Hän on tupakoinut. Mamma muisteli häntä hyvällä, vaikka taisi tunnistaa paheetkin. 

 Kun pienimmät lapset Kerttu, Hulda, Aatu ja Matti nukkuivat mökin lattialla koska sänkyä ei ollut kaikille lapsille, niin lasten jatkuva nauru sai Aleksanterin komentamaan nukkumaan käymistä. Kun nauru ei tauonnut, hän otti remmin ja paukutteli sillä - ei lapsia, vaan näiden nostettua jalkansa ilmaan, täkkipeittoa.

 Saimi-tytär muisteli päiväkirjassaan, että kotona oli tapana syödä hapankaalia aina loppiaisena. Lapset hokivat: ” Loppiainen tupsahti, kaalikippo kopsahti.”

 Perheen elämästä 1920-luvulla Saarenpäässä löytyy myös isäni Kanan Aatun nauhoite:

"Vuonna 1923 rakensivat meille laivaa. Varvi oli melkein kotirannassa.( tällöin Kiilinrannassa) Samalla isä piti talvella kahvilaa  Seiskarin ja Koiviston välisillä jäillä. Sitä sanottiin väliputkeksi. Se vietiin syksyllä myöhään,  kun jäällä pääsi kulkemaan hevosilla. Keväällä putki tuotiin pois, kun jäät heikkenivät. Oli aikoja, jolloin keskitalvella oli kovia myrskyjä ja jäät liikkuivat. Tuuli kasasi jäätä  ja silloin ei päässyt mikään kulkemaan. Oltiin putkilla ja vartuttiin. Myrskyt kesti yleensä vain  toista vuorokautta ja sitten liikenne alkoi kulkemaan.

 Isoja  runteja ( railoja?) oli tullut ja hevoset kiertelivät niitä. Oli sulia paikkoja. Jotkut olivat jäätyneet hevosen kantaviksi. Oli myös aikoja, että myrskyn jälkeen ei ollut kovia pakkasia, vaan jouduttiin kuljettamaan veneillä hevoset ja kuormat. Kalastuseuralla oli  veneitä. Railon yli purettiin ja  lastattiin.

 Kun oma laiva tuli valmiiksi, niin väliputkea ei enää pidetty, vaan seilattiin laivalla.  Ainoastaan seilatttiin Viipuriin. Sen verran sillä tienasi, mitä perheessä kului. Itsenäistymisen jälkeen seilaaminen ja tavarankuljetus Pietariin loppuivat.

 Isä sairastui vakavasti keuhkoistaan ja laiva myytiin pois. Rahoilla rakennettiin uusi koti Lehtiniemeen. Olin  13 v vanha,  kun isä kuoli v 1932.  Sen jälkeen rupesin olemaan kokkipoikana kyläläisten laivoilla ja kulkemaan maailman raittia. "

Aleksanterin kuoltua 1932 57 vuoden iässä, Helenan jäi leskenä asumaan Lehtiniemen mökkiin. Lapset pikkuhiljaa muuttivat jo pois kotoa. Aukusti oli mennyt naimisiin jo 1922, Viljo oli kuollut 1926. Valde avioitui v 1938. Adele, joka oli ollut töissä laivoissa ja asunut jonkin aikaa Viipurissa, palasi kotiinsa asumaan 1927. Elisa ja Saimi olivat ensimmäisinä muuttaneet Viipuriin. Rauha muutti perässä v 1931  Kerttu ja Hulda kävivät työssä linnakkeella hoitaen kotiapulaisen töitä päällystön perheissä asuen talvisodan alkuun kotonaan. Aatu ja Matti seilasivat merillä. Helena kulki junalla usein Viipuriin katsomaan tyttäriään.  

 Elisa, Saimi ja Rauha asuivat Viipurin Hiekan kaupunginosassa. Kodin tyhjennyttyä Helena kulki yhä useammin Viipurissa ja Saarenpään mökki pidettiin yhteiskäytössä.  Vuoden 1939 lokakuun lopussa Saarenpäähän jaettiin ohjeet siviiliväestön siirrosta.  Kerrotaan, että Aleksanteri Hoikkala, Mamman veli, oli vaimonsa Ida Marian kanssa tuolloin aamuverkoilla, kun idässä rupesi heidän mielestään runsaasti salamoimaan ja jyrisemään. Luonnonvoimien sijasta kyse oli Kronstedtin tykkiammunnasta. Seuraavana päivänä tuli evakuointikehotus.  Aleksanteri sanoi, ”ettei kotoaan lähde”. Muu perhe lähti joulukuun 7. päivänä laivalla kauppalan puolelle ja sieltä karjajunalla Säkkijärvelle. 

 Pääosa saarelaisista kulki Tähti-aluksella Koiviston kirkolle ja Makslahdesta väki siirrettiin proomuihin, jotka  letkana kuljetettiin Säkkijärvelle Viipurinlahden yli. Siirto tapahtui venäläisten lentokoneiden yrittäessä osua proomuihin, mutta paikalle sattui yksittäinen suomalainen lentäjä, joka sai häirittyä yrityksiä niin, että proomut pääsivät perille. Lähtöä oli jo ennakoinut tapahtuma, missä satunnainen pommi oli pudonnut veteen Lehtiniemen lähelle ja nostattanut korkean vesipatsaan. Neuvostoliiton mukaan kyse oli harhautuneesta räjähteestä. Talvisota oli syttynyt.

Kasky.jpg

 Kuvassa Kanan Mamma Helenan saama korvauspäätös Saarenpäähän talvisodan alla jääneestä kodista, joka oli ollut käytössä vasta alle 10 vuotta. Ensimmäinen korvaus vuonna 1945 oli 16 400 mk ja lisäkorvaus vuonna 1956 34 700 mk. Arvo nykyrahassa 2150 € + 1100 € eli yhteensä 3250 €. Ne Mamma jakoi lasten hätätilanteisiin hankkimatta mitään itselleen.. 




Korvauspaatos.jpg

 Lisakorvauslain_tililtaottokorttien_jaljennokset_892.jpg

 

Muistista piirretty talokartta Saarenpään kylästä talvisodan puhjetessa, Kanojen talo oikealla syrjäisellä paikalla numero 1 Marilahden ja Mariniittyjen välissä.

saarenpaa1939.jpg


Saarenpaan_talot_2.jpg

Kanan sukukirjan tarina jatkuu linkissä Sota-aika Koivistolla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

      

 

24280248